Joulu joutui ja uusi vuosi jo kolkuttelee

Hupsista! Melkein kuukausi on hurahtanut viimeisimmästä kirjoittelusta ja Sallan pakkashuuruisesta lomasta. Nytkin on lomaviikko meneillään ja joulukin jo lähes elelty. Piipahdimme vuorokauden mittaisella visiitillä Savossa takapenkkiläisen vanhempia tervehtimässä jouluaatonaattona. Vietimme myös ihastuttavan lämpöisen illan veljen ja hänen tyttöystävänsä sekä veljenpojan kanssa. Veljen ystävätär lupasi laittaa jotakin "pientä" iltapalaa kuten riisipuuroa. Koti oli suloisen jouluisasti koristeltu, valot tuikkivat ja pöydässä oli - ei sen seitsemää - vaan ainakin sen seitsemäätoista sorttia herkkuja. Ensin nautiskeltiin suolaisilla antimilla ja sen päälle vielä kahvin kanssa nami-nami-kakkua ja muuta makeaa herkkua. Huh, huh - oli massut pullollaan! Vaikka joulu kaksinkin on mukava, oli jotenkin lämpöistä viettää jouluinen ilta yhdessä veljen ja hänen läheistensä kanssa. Mukana oli tietenkin myös veljen Nappi-koira, joka aina välillä taisteli uneliaisuutta vastaan.

Vanha kotitalomme on näin joulun aikaan tunnelmallisimmillaan. Kuusen kynttilät ja muut jouluvalot valaisevat, kynttilöitä poltetaan, kuunnellaan joululauluja ja nyt, kun kuskillakin on vapaa viikko, vain nautitaan olosta ja levosta. Tänään kuski tosin kävi tapaninpäivän metsästyksellä ja sen jälkeen menimme vielä treenaamaan tanssia. Liikuntaa siis kerrakseen. 

Takapenkkiläisellä on tanssiin liittyen tulossa elämään hieman lisäjännitystä. Huhtikuussa on tarkoitus osallistua ProAm-kisoihin yhdessä ammattivalmentaja Markku Hyvärisen kanssa. Pitkäaikainen haave toivottavasti toteutuu. Samaan aikaan sekä hirvittää että innostaa valtavasti. Kävimme viimeksi marraskuussa katsomassa ProAm-kisat Vanhalla. Kisapaikka luo kilpailuihin omaa arvokkuuttaan, mutta tunnelmaltaan kisat ovat lähes riehakkaat ja valtavan kannustavat. Yleisö elää mukana, tsemppaa huudoillaan ja aplodeeraan mahtavalla voimalla. 

Takapenkkiläinen on käynyt treenaamassa myös yksin Tapanilan urheilukeskuksessa, jossa muutoinkin käymme yhdessä vapaaharjoittelemassa. Kaapelilla puolestaan pyörivät ryhmätunnit ja ennen joulua, lumipyryisenä iltana, tunnelma sisäpihalla talvisen tunnelmallinen.

Joulupäivänä ajelimme Pyhän Laurin kirkolle ja sytytimme kynttilän sekä kuskin isoäidin että ystävämme isän haudalle. Kuljeskelimme tovin hautausmaalla ja jäimme katselemaan suuria kynttilärykelmiä mm. uurnalehtojen ja muualle haudattujen muistomerkkien kohdalle. Tänään puolestaan ihastelimme luontoa, joka piiloutui vähitellen sankan usvan alle. Pakastuva ilma loi aavemaisen tunnelman.

Vielä Kuopioon ja jouluun palataksemme - Puijon tornin ympäristöön on satsattu paljon. Taisimme todeta tämän saman jo viime vuonna. Joulupolku oli tänä vuonna erityisen kaunis. Vitivalkeat hanget hohtivat kauniisti valoa ja erilaiset asetelmat loivat jouluisen tunnelman. Polun varrella kaikui myös joululaulut. Oli oiva paikka virittäytyä joulutunnelmaan, kun luntakin pyrytti sopivasti talven tuntua tuomaan!

Pian siirrymme vuoteen 2024. Toivotamme kaikille onnen täyteisiä hetkiä tulevaan vuoteen!

Sallan Sota- ja jälleenrakennusajan museo

Sallan vanhalla asema-alueella, rautatieläisten entisessä rivitalossa, sijaitsee Sota- ja jälleenrakennusajan museo. Pihapiirissä on lisäksi ulkonäyttelyalue ja Sallan rajakievari. Museorakennuksessa on kattava perusnäyttely 1900-luvun alun Sallasta eli silloisesta Kuolajärvestä. Näyttely kertoo myös alueen sotavuosista ja niiden jälkeisistä valtavista jälleenrakennusurakoista. Esineistöä, karttoja ja infotekstejä on runsaasti. Myös jälleenrakennusajan jälkeisten kotien mallinnuksissa näkyi paljon huonekaluja ja esineistöä, jonka muistamme omasta lapsuudestamme - ainakin isovanhempien kodeista, jos ei omista lapsuuskodeistamme.

Vierailumme museoon sattui erityiseen aikaan 29.11. Talvisota alkoi 30.11.1939. Museon kahvilaan sattui tulemaan samaan aikaan paikallinen postimies, johon törmäsimme jo eilen luontokeskuksessa. Tunnistimme hänet tietenkin - eilen takapenkkiläinen antoi hänelle toimitettavaksi muutaman postikortin, kun posteljooni sattui juuri silloin olemaan postinnoutoreissulla. Postimies osoittautui erityisen puheliaaksi tapaukseksi ja hänen kanssaan jutellessa tuo sodan alkamisen päivämääräkin tuli esiin. Saimme kuulla samalla tietenkin myös hieman paikallisia ajatuksia nykyiseen rajatilanteeseen. Suurin ongelma hänen mielestään ovat hieman kauempaa tulevat rajanylittäjät. Jääköön sanavalinnat mainitsematta tarkemmin.

Sotamuistomerkkien runsaus ja juuri tämä ajankohta sekä Suomen historian että itänaapurin uhoamisen vuoksi toi museovierailuun syvyyttä. Esillä oli liikuttavia tarinoita, puhdetöitä, aseita, varusteita, valokuvia ja todisteita uskomattomasta sodanjälkeisestä, yhteisestä ponnistelusta ja auttamisesta. Niitä, joiden kodit säilyivät, kehotettiin lahjoittamaan vaatteita ja tavaroita niille, joilta sota vei kaiken. Etenkin Sallan alueella tuhot olivat valtavat. Yhteensä sotatoimissa kaatui yli 25 000 suomalaista ja noin 44 000 haavoittui, yli tuhat siviiliä menehtyi. Neuvostoliiton tappiot puolestaan olivat moninkertaiset. Suomi joutui luovuttamaan reilut 10 prosenttia maa-alueistaan. Kaikki eivät ehtineet tai  päässeet rajan takaa takaisin kotimaahansa.

Museossa oli myös todella yllättävä vaate näytillä. Kuka olisi uskonut, että Elvis Presleyn nahkatakki on esillä Sallalaisessa museossa? No, ei kukaan, mutta uskottava se on! Kuvan ottaminen oli hieman haasteellista muovivitriinin vuoksi, mutta juu - eikös tuo takki olisi juuri Elvikselle passeli?

Museossa oli esillä tietenkin myös paljon karttoja - ja viimeistään niitä tutkimalla ymmärtää, miten lähellä rajaa olemmekaan. Täällä puhutaan myös vanhasta Sallasta, joka jäi sodassa rajan taa. Lisäksi esillä oli todella hilpeä kartta. Olisi paljon hauskempaa tutkia karttoja, joissa lukee esim. "Sain täälä Alppi-aurinkoa", "Heillä oli kylällä kahvila vastapäätä suojeluskuntataloa" tai "Täälä asui poliisipäälikkö Palomäki".

Koko museomiljöö on varmasti kesällä idyllinen. Museo, 100-vuotta vanha kievarirakennus, ulkonäyttely ja esiintymislava muodostavat hienon, kompaktin alueen. Esiintymislava mainittu! Takapenkkiläinen käytti tietenkin tilaisuuden hyväkseen ja esitti ihan oman tanssiperformanssinsa runsaslukuiselle yleisölle. Taattu menestys! 

Liki viikko on hurahtanut kauniissa talvimaisemissa aivan hujauksessa. Huomenna huristamme takaisin kotiin. Ilmeisesti eteläänkin on lumipeite jo laskeutunut. Sallan luonto, valkoiset hanget, revontulet, tähtitaivas, uskomaton kuutamo - ne kaikki yhdessä ovat jättäneet hienon jäljen. Tulemme tänne varmasti uudestaan.

Päivän ohjelmassa Sallan luontokeskus ja Aatsingin kylä

Sallan kunnan tunnuslause on "In the middle of nowhere" eli "Keskellä ei mitään". Positiivisessa mielessä tietenkin. Ja tänään tuo lause tuli mieleen, kun ajelimme Aatsingin kylässä, josta tuttavan mies on kotoisin. On kuulemma erityisesti kesäisin kaunis paikka ja sen pystyi nytkin aistimaan. Niin vain siellä täällä uljaiden vaarojen ympäröimässä kylässä oli taloja, joissa tuikkivat valot. Ainuttakaan asukasta emme nähneet, mutta Lapin muita asukkaita kuitenkin - villisti pitkin ja poikin peltoa ja tienpiennarta. Euroopan reissuilla olemme usein ihmetelleet sitä, miten pienillä silloillakin saattaa olla oma suuri historiansa. Aivan samoin, ja erityisesti täällä Lapissa, on paikoilla jo pelkästään sotahistorian vuoksi raskaitakin tarinoita. Etenkin näinä aikoina useat reitin varrelle sattuvat sotamuistomerkit herkistävät. Lisäksi luonto on luonut omat tarinansa. Emme tienneet aiemmin, että Aatsingin kylän alue on osa Aatsinginhautaa, joka on noin 20 kilometriä pitkä maanjäristyksen aikanaan luoma laakso, jota jääkaudet ja eroosio ovat vuosituhansien aikana muokanneet. Tämmöistäkin tänään on opittu!

Pakkasta on ollut tänään monin verroin vähemmän kuin parina edeltävänä päivänä, mutta tuuli on samaan aikaan puhaltanut sellaisella voimalla, että ulkona tuntuu huimasti viileämmältä kuin esimerkiksi eilen, jolloin parhaimmillaan oli -33 astetta! Kevyt pakkaslumi tuivertaa tuulen mukana ja mökin katolta kuulee tuulen voimakkaat pyyhkäisyt. Säästä huolimatta reippailimme tänään tovin ennen kuin menimme Sallan luontokeskukseen (kansainvälisemmin Salla Wilderness Park). Se olikin mukava paikka. Keskukseen on koottu näyttely Lapin ja erityisesti Sallan alueen kasveista, eläimistä ja luonnosta. Samassa rakennuksessa on myös kahvila, myymälä, auditorio, neuvottelutilat, neuvonta jne. Suhteellisen kompaktiin rakennukseen on saatu koottua runsaasti eri toimintoja. Henkilökuntakin oli ystävällistä ja heidän keskinäistä sanailuaan oli hauska kuunnella. Kuvissa ensimmäisenä näätäeläin saukko eli latinaksi Lutra lutra!

Huomenna onkin vuorossa Sallan sota- ja jälleenrakennusajan museossa vierailu. Saapas nähdä, mitä mielenkiintoista sieltä löytyy!