Lauantai on lepopäivämme ja senpäs olemme saaneet viettää lumen ihmemaassa. Aamulla piti hieraista silmiä silkasta häikäistymisestä. Ikkunasta avautui vitivalkoinen satumaisema. Pihalla auto oli valkean vaipan peitossa ja tiet liki tukossa lumesta. Yön aikana on satanut todella paljon ja hiljalleen edelleen leijailee lumihiutaleita. Toisaalta on ihan siinä ja siinä paistaako aurinko. Jännä valkea, kuulas päivä.
Liikuntapäivien jälkeen olemme ottaneet tänään rennosti. Kävimme autoajelulla ihastelemassa lumisia maisemia. Ei tarvitse enää miettiä, tuliko vaihdettua turhaan talvirenkaat. Kaiketi kuski olisi kesärenkailla taituroinut näilläkin keleillä, mutta parempi ja turvallisempi talvitassuin. Parkkipaikka, josta aiemmin viikolla lähdimme lumikenkäilemään, oli nyt aivan lumen peitossa. Yksi pakettiauto nökötti parkissa kesärenkaineen. Olisiko ollut matkustajat eräkämpillä yötä ja kuinkas sitten kävikään...
Hassua ja hienoa, että saimme vielä tämän talven nimiin kokea puhtaan valkoiset talvimaisemat. Ajelulla näimme vielä joutsenenkin. Olemme nähneet joutsenpariskunnan samassa paikassa aiempinakin päivinä. Paikka- ja pariuskollista porukkaa!
Autoajelun jälkeen poikkesimme iltapäiväkahville Cafe Loimuun, joka löytyy luontokeskus Naavasta. Kiersimme samalla pitkästä aikaa myös Naavan näyttelyn. Siellähän niitä oli pupusia ja kettu repolaisia, joita mökille ajellessa väistelimme.
Sattui sopivaan kohtaan tämä lepopäivä. Ei uskoisi, miten nopeasti keli vaihtui. Rinteitä katsellessa ei hirveä hinku ollut tunhuiseen säähän ja lumikokkareisiin rinteisiin. Takapenkkiläisen reidet olisivat tällä kelillä todenneet ensimmäisen laskun jälkeen, että kiitos - tämä lysti oli tässä. Huomenna on viimeinen lomapäivä. Sen jälkeen jatkamme vielä muutaman päivän etätöissä näissä hulppeissa maisemissa ja Pyhän rauhassa.
