Toukokuu - lumisadetta ja hellettä!

Kummallinen toukokuu. Puolessa välissä, takapenkkiläisen syntymäpäivänä, satoi lunta. Aamulla piti hieraista silmiä pariin kertaan ja tarkentaa aamutihruinen katse valkoiseen pihamaahan. Nyt loppukuusta saapui helle ja tuli kiire kaivella kesähepeneitä kaappien kätköistä. On omituista.

Luonto tykkää, kun kovien sateiden jälkeen koleus vaihtui lempeään lämpöön. Tuomen kukkien tuoksu on välillä huumaava. Koivuissa on kevään kaunein vihreys ja kukat putkahtelevat penkeissä. Linnut livertävät ja pihapiirimme "oma" mustarastas kipittää, kuuntelee ja tempoo matoja maasta. On tätä lämpöä ja kevättä jo odotettukin!

Kevään ensimmäinen moporeissu venyi helatorstain jälkeiselle perjantaille. Eipä ole koskaan vierähtänyt näin pitkälle kevätkurvailujen korkkaus. Tapasimme ystävät Tammisaaressa ja ajelimme sieltä heidän mökilleen Bromarviin. Kukko ja neljä kanaa, siinäpä vastaanottokomitea. Kanat olivat selvästi ottaneet oppia kukolta. Seisoivat ylväästi tunkion päällä kuin kukko konsanaan!

Hauskoja eläimiä ja hirmuisen uteliaita. Taisivat odottaa herkkuja, kun hetken ihmeteltyään tulivat tekemään tuttavuutta. Kukko tosin pidättäytyi arvokkaasti pienen välimatkan päässä. Ei innostunut kanojen kotkotuksista - taisi pitää tiukasti silmällä laumaansa.

Viikonloppuna oli jälleen vuorossa uusi ulkoilukohde. Tällä kertaa suuntasimme Vihdin Palakosken ulkoilualueelle, Palojärven läheisyyteen. Palakosken reitillä on suuria korkeuseroja, mahtavia kallioseinämiä, luonnonmukaisia polkuja juurineen ja kantoineen ja hienoja näköalapaikkoja korkeiden kallioiden päällä.

Ja taas tuo sama pöhkö turisti pelmahti jostakin pusikosta poseeraamaan...

Polku kulki pitkän matkaa liki koskea, mikä oli hienoa. Reitti ei ole mitenkään nopea edetä, mutta viehättävä juuri siksi, että on niin luonnontilainen. Välillä olisi voinut kuvitella olevansa Lapin erämailla.

Yhtenä iltana kuski yllätti jälleen lettukesteillä ja mikäs sen maistuvampaa. Ja keskellä helteistä päivää posti toi paketillisen lumihiutaleita! Ihana pieni paketti matkasi Kajaanista ilahduttamaan ja sisälsi somia pitsilumihiutaleita. Pitäisikö joulukuusi jo laittaa, jotta pääsisi koristelemaan...? Kiitos suloisille ystävillemme Kajaaniin!

Pihalla puut, pensaat ja kukkaset tosiaankin vähitellen jo kukoistavat. Uskalsimme laittaa kesäkukat, vaikka yöt menivät liki pakkasen puolelle. Ilmavirrat vaihtoivat suuntaa suotuisasti ja kukkien laitto osui ihan nappiin. Myös takapihan viljelmistä odottelemme satoa. Pikku palstoillamme on porkkanaa, perunaa ja salaattia.

Takapenkkiläinen on ollut tämän viikon lomalla. Kävi käsky, jotta viime vuoden lomapäivät on pidettävä pois. Ensin harmitti, mutta nyt ei, kun aurinko paistaa päivä toisensa perään. Meinaa vain sisähommelit jäädä tekemättä, kun ei sisällä malta ollenkaan olla.

Mustikanvarvut lupaavat hyvää - nyt jo on näkyvissä suuren sadon merkkejä. Marja-apajia löytyy ihan täältä lähimetsistäkin. Ei muuta kuin popsimaan viime kesän marjat pois!