Majoituimme Turussa Sokos Hotel Kupittaassa. Jotakuinkin uusi hotelli, mutta yllättävän epäsiistissä kunnossa ja sisäänkirjautuminen tökki pahasti. Hellekin hieman hermostutti ihmisiä. Se ei ollut kiva, mutta plussaa oli todella hiljainen huone kahdeksannessa kerroksessa ja yhdeksännen kerroksen baarista oli hulppeat näkymät Turun ylle.
Turku-visiitin toisena päivänä hoksasimme, että kumpikaan meistä ei ole käynyt Suomen Joutsenessa sitten kouluaikojen! Takapenkkiläinen ei tosin ole ihan varma, onko käynyt koskaan. Paahteiset päivät jatkuvat aina vaan, tepastelimme hissun kissun pitkin Turun keskustaan ja suunnistimme kohti laivaa. Joka muuten on todella hieno ja sen sisälle rakennettu näyttely valaisi hyvin laivan historiaa, joka eteni samaa tahtia, kun laivassa edettiin tilasta toiseen. Siten majoitustilat, ruokavarastot, kapteenin hytit ja muut tilat oli sujuvasti sovitettu laivan tarinaan. Suomen Joutsen on valmistunut Ranskassa vuonna 1902 ja sen ensimmäinen nimi oli Laennec. Laiva seilasi Euroopan, Amerikan ja Australian merillä lastinaan mm. viljaa. 1920-luvulla laiva myytiin Saksaan, josta Suomen valtio osti sen vuonna 1930 koululaivaksi.
Talvi- ja jatkosodan aikana Suomen Joutsen toimi sukellus- ja moottoritorpedoveneiden emälaivana ja sotien jälkeen vielä miinanraivaajien tukikohtana. Vielä 50-luvun alussa laiva teki koulutus- ja edustuspurjehduksia ja toimi merivoimien harjoituksissa asunto- ja varastolaivana. Aurajoen varressa Suomen Joutsen on ollut 60-luvun alusta alkaen ja nykyisin sen omistaa Turun kaupunki. Forum Marinum -säätiö huolehtii purjelaivan ylläpidosta. Oli hieno käyntikohde!
Suomen Joutsenen paikka on aivan merikeskus Forum Marinumin edessä, joten käväisimme myös merikeskuksessa. Jos vain olet kiinnostunut merenkulun historiasta, suuntaa Forum Marinumiin. Hienot tilat, sopivassa määrin tarinaa ja rekvisiittaa eri aihealueista nätisti esille laitettuna. Alan harrastajalle melkoinen aarreaitta!
Kerran kesässä on kiva käydä Mathildedalissa ja sehän osui sopivasti kotimatkan varrelle. No - ainakin pienen mutkan kautta! Teijon kansallispuiston kupeessa sijaitseva ruukkikylä on myös mukava, kompakti kesäkohde. Pieniä putiikkeja voi vain kierrellä, ottaa tuijotuskisat alpakoiden kanssa ja nauttia kahvit kylän kahvilassa. Kyläyhteisössä on vakituisesti noin 130 asukasta ja heistä moni on yrittäjä. Kesäisin asukasmäärä tietenkin moninkertaistuu ja venelaituri täyttyy erikokoisista purtiloista.
Eilen ja tänään on tehty pieniä mopopyrähdiksiä lähimaastoon. Eilen tapasimme Allas Sea Poolilla ystäviä SuomiAreena-tapahtuman pyörteissä. (Takapenkkiläinen ei kuvarekvisiitasta huolimatta juo edelleenkään olutta! Yök.) Tänään kurvailimme Stansvikiin meren rantaan lounastamaan. Kuumaa ja kaunista oli! Lokki-viikarit istuskelivat iskuvalmiudessa katon reunalla ja iskivätkin heti, jos joku jätti annoksensa vahtimatta pöytään! Kuskin jälkkärissä oli kyllä pannariakin. Hillo- ja kermavaahtokasan alla...
Kukkia saa nyt kastella melkein kirjaimellisesti saavista kaataen! Toistaiseksi ovat onneksi hengissä pysyneet tomaatit, perunat, köynnösruusu, lumipallopensas ja muut pihan kukkaset.
