Ei päivää ilman rajanylitystä

Eilinen majoittuminen venähti illan puolelle, joten Heikki ja Marke tarjosivat ystävällisesti aamupalan. Kodikasta oli kokoontua tuttujen kesken aamiaispöytään. Heikki-paikallisoppaamme kierrätti meitä vuorireiteillä ennen Suomeen lähtöään. Aamupäivän pienelle verryttelylenkille kilometrejä kertyi noin 40.

Pikaisen huoneessa piipahtamisen jälkeen kurvailimme vielä tovin omin päin ja kuittasimme tämän päivän rajanylityksen. Saksa-Itävalta-Saksa, reilut 30 km. Satumaiset ovat nämä Alppi-maisemat. Kotkanpesä pilkisti taukopaikkaa vastapäätä olevilla vuorilla.

Maukas pikatankkaus.

Mopo kävi kaiken varalta pienessä tsekkauksessa. Halusimme varmistua, ettei varatankin merkkivalon kiukuttelu ole mitään vakavaa. Marke toimi tulkkina ja kahden huoltoliikkeen "insinöörit" olivat sitä mieltä, että ei hätää. Ilmeisesti bensapinnan tunnistin on keikahtanut väärään asentoon ja ilmoittelee, mitä sattuu.

Huoltamokeikkojen jälkeen tepastelimme kylään ruokailemaan. Tänään kohotimme maljan kuskin nimipäivän kunniaksi. Italialaisessa ravintolassa ruoka oli maukasta, mutta rekvisiitta ei varsinaisesti houkutellut...

Kylällä bongasimme paikallisen käsityöliikkeen, jonne päätimme piipahtaa. Sitä ennen törmäsimme Markeen ja hetken päästä Ullaan ja Reijoon, jotka eilen yllätimme. Juttutuokion aikana liike jo sulkeutui, joten uusi yritys huomenna.

Ruokakauppaan onneksi ehdimme ja tänä iltana on vankka aikomus kömpiä hyvissä ajoin unten maille. Tosin täytyyhän tänään vielä yhdet maljat nostaa. Syitä juhlaan on aina vaan.

Tänään onnea kuskin lisäksi isä-Jussille Iisalmeen ja Juho-kummipojalle & isälleen Poriin!

Ei pölissyt tänäänkään

Ei harmia katupölystä tänäänkään, raikas on ilma. Sadekuuro toisensa perään saatteli Bratislavasta Itävallan kautta Saksaan. Onneksi aurinko pilkisti ajoittain, lämmitti ja kuivatti mieltä ja asuja. Koko päivän ajoimme sadevarusteet päällä. Tänään pitivätkin paremmin kuin eilen.

Slovakia-Itävalta -rajaan tutustuimme tarkemmin. Jäi vingetti ostamatta ensimmäisellä ylityksellä, joten suhasimme moottoritietä muutaman kerran edestakaisin. Tullimiehenkin mielestä moottoripyöräily vesisateessa on nastaa puuhaa.

Rajalta eteenpäin tiepinnat paranivat huomattavasti ja matka taittui joutuisasti. Sekä mopo että matkustajat tankattiin Itävallan puolella. Oikein sopiva hetki tauolle - henki huurusi ja lämpöä noin 10 astetta.

Burmesterin Heikki-isäntä kurvaili vastaa vanhaan kelttikaupunkiin Hallstattiin. Vanha, upeissa postikorttiaisemissa oleva kelttikaupunki on keskellä ei mitään. Ehkäpä siksi navigaattorikin ohjasi 26 kilometriä harhaan.

Oli upeaa nähdä Heikki ja heittäytyä hänen peesiinsä loppumatkaksi Berchtesgadeniin.
Se matka onkin sitten oma tarinansa ja mopokin alkoi jo hieman köhiä, mutta parin painavan jarruttelun jälkeen nikottelu loppui.

Tänäänkin loppu hyvin kaikki hyvin ja perillä saimme yllätettyä ystävän, jonka kunniaksi on syytä nostaa malja piakkoin. Maljat nostimme jo tänään ja yllätys taisi olla melko täydellinen. Toiset ne ovat haasteellisia juhlittavia, noin 2500 km piti taivaltaa, jotta saimme onniteltua! Takan lämpö, iltahömpsyt, iltapala, ystävät - eipä voisi päivä paremmin päättyä.

Aamulla nähdään, toimmeko auringon mukanamme. Ainakin parempaa säätä on ennustettu. Toisaalta, ei paljon vaadita, että tästä päivästä ilma paranisi. Juuri nyt muutaman päivän paikallaan oleminen on oikealla kohdallaan. Ja mikä on ollessa -sen verran kodikkaaseen paikkaan juuri saavuimme.

Päivän kilometrisaldo 464.