Saari olikin hieno kohde. Kuljimme polkuja, jotka pääsääntöisesti kiemurtelivat liki rantaviivaa. Meri saaren ympärillä näkyi käytännössä koko ajan. Ja korkeuserojakin löytyi yllättävän paljon. Metsäpolut nousuineen ja laskuineen tekivät jaloille hyvää! Tänään on ollut tämän talven oudoimmat näkymät, sillä maassa on hento lumipeite. Valkoista maata ei ole näinä talvikuukausina etelässä nähty!
Linlon saari kuuluu Natura 2000 -verkostoon ja sen kalliot ja punertavat kallioseinämät olivatkin kauniita. On myös mukavaa, että reiteistä suuri osa on luonnontilaisia polkuja eikä liian hienoiksi rakennettuja metsäväyliä. Pari joutsentakin näimme. Linnut nousivat läheltä rantaa ja lensivät ylväästi liki meren pintaa.
Niin monesti ennenkin on todettu, että luonto rauhoittaa ja tekee keholle ja mielelle hyvää. Näinä aikoina, kun sisätiloissa tulee oltua tavallista enemmän, keuhkojen happituuletus on paikallaan. Ajoittainen tuuli kipristeli poskipäitä, minkä oikeastaan huomasi vasta auton lämmössä.
Lumipeite paljastaa metsän pienimpienkin vipeltäjien reitit. Aika tasainen askelväli...
Eilen puolestaan piha oli kuin styrox-sateen jäljiltä. Oli ihan kummallinen hetki, kun aurinko oli juuri paistanut ja yht´äkkiä mahtava raekuuro valkaisi maan ja pihamaa oli täynnä valkoista pientä pimpulaa.
Huomenna "töihin" eli konttorihommat jatkuvat kotona - näinä hämmentävinä aikoina. Onneksi kotona on edes yksi työkaveri, jonka kanssa lounastaa ja höpötellä kahvitauolla. Vaikka onkin toisessa firmassa töissä! :)
