Pimeiden päivien piristystuokioita...

Takapenkkiläisen ystäväkerho piipahti pitkästä aikaa kylään. Etukäteen oli oikein tsemppaus päällä, jotta tulisi otettua kuvia. Ei tullut - liikaa naurua ja raiteiltaan niksahtaneita tarinoita. Onneksi viime sekunneilla, talvipompat jo päällä, asia tuli mieleen ja saimme muutaman kuvan muistoksi mukavasta illasta. Taisi tulla naurettua muutama vuosikymmen lisää - kiitos rakkaiden ystävien!

Toinenkin ilta vierähti ystävien kera, kun saimme kutsun "maski-iltaan". Taustaksi on mainittava, että takapenkkiläinen on saanut uniapneamaskin, mutta yöelämä sen kanssa ei ota sujuakseen. Niinpä ystäväherra lupasi konsultoida asiassa ja mehän tietenkin varustauduimme iltaan kutsun mukaisesti. Yhtään emme ymmärrä, miksi isäntäväki nauroi meille, kun ilmestyimme ovensuuhun... Taisi jäädä ne maskiasiat vähemmälle, kun pöydässä oli sen seitsemää sorttia ja kuulumisia piti vaihtaa ahkeraan.

Berchtesgadenista hankittu glögimuki muistutti Burmesterhaus-majatalosta, joten majatalon isännälle lähti terveiset ja kuva muistoksi!

Kuinkas sitten kävikään tanssiharrastuksen myötä? Me ja ihana ystäväpariskunta ilmoittauduimme harrastelijoiden ryhmään Kirkkonummella kisattuihin kisoihin. Kuski oli ensikertalainen tanssiparketilla, joten tällainen tutustumismuoto kisapäivän kulkuun oli mukava ja hyödyllinen. Harrastelijoita ei varsinaisesti arvosteltu, mutta saimme jopa ylitsevuotavan positiivista kirjallista palautetta. Ja mitalit, tottakai!

Takapenkkiläinen on iloinen, kun saimme sisustettua yläkertaan soman, pienen ompelunurkkauksen. Nyt on suorastaan helppoa tarttua ompeluksiin, kun kone on valmiiksi esillä. Ei tarvitse nostella, purkaa ja pakata konetta aina, kun lahkeensuut kaipaavat lyhennystä tai paita korjaamista.

Etätyösuositukset tulivat jälleen voimaan, joten kotona pääasiassa pakerretaan. Ehkä vielä joskus normaali elämä koittaa. Tsemppiä Poriin - tiedätte kyllä!

Marraskuu

Pihahommelit ovat olleet tänä vuonna varsin pitkäkestoisia. Lehdet eivät meinanneet millään tippua puista ja pensaista, mutta nyt ollaan jo voiton puolella. Marraskuun harmautta ja tihkua katsellessa tulee mieleen Kirsi Kunnaksen runo. Tosin - ei kai tuo suukottelu-asia voi paikkaansa pitää...! 

Kun sataa noita-akkoja

ja hirveitä hirvenkakkoja

ja kirveitä ja puukkoja,

saa silloin huuliin rakkoja,

jos antaa suukkoja.

Päällä on aukoton harmaa katto ja pikkuruiset pakkaset vuorottelevat tihkusateen kanssa. Välillä taivas on melkein musta ja samaan aikaan näkyy sateenkaari. Näin kävi mm. viime viikolla ja tuo näky oli aika kummallinen.

Takapenkkiläisellä piti kiirettä ja hippulat vinkuivat, kun työn alla oli henkilöstöjuhlien järjestäminen. Koronavarotoimet toivat roimasti lisää ennakkopuuhaa, mutta kaikesta päätellen selvisimme juhlista kunnialla eikä minkäänlaisia jälkiseuraamuksia ole tiedossa. Tästä on tietenkin kiittäminen vastuullista työyhteisöä. Hauskaa oli ja yhteen kokoontumista oli selvästi kaivattu kovasti. Bändinä oli tietenkin luottobändi Gebardi ja takapenkkiläinen sai kaiken lisäksi värvättyä illan juontajaksi Joonas Nordmanin ja esiintyjäksi Dennis Nylundin alias Folke Rundqvistin, jota on tanssitaustan vuoksi fanitettu jo vuosikausia. Illan kasariteeman mukaisesti vierasjoukko oli panostanut asusteisiin ihailtavasti!

Apukäsinä takapenkkiläisenä oli Kokouspisteen topakka ja ammattitaitoinen daamijoukkue. Luottotiimi, jonka kanssa yhteistyö on jatkunut jo vuosia. Ravintola Bottan juhlatilat tarjosivat komeat, perinteiset puitteet juhlillemme ja henkilökunnan palveluasenne oli enemmän kuin paikallaan!

Viikonloppuna poikkesimme Päivälehden museossa katsastamassa Lehtikuvan 70-vuotisnäyttelyn. Oli jälleen tyylikäs kokonaisuus ja pääkaupunkiseudulla kasvanut kuski totesi useamman kuvan kohdalla: Olin tuolla! Takapenkkiläinen olisi ollut yllättynyt, jos joka paikassa käynyt kuski ei olisi ollut... Mm. Michael Jacksonin konsertista hän pystyi jotakuinkin näyttämään sen paikan, jossa istui. Oli hauska sattumus, että takapenkkiläinen törmäsi myös entiseen, jo eläkkeellä olevaan työkaveriin, joka on ammatiltaan valokuvaaja. Oli hauska tavata!

Marraskuu ei matele. Viikot jotenkin vain vilisevät. Mutta kieltämättä hieman kuulaammat kelit olisivat jo tervetulleita!