Kööpenhamina, Karen Blixenin museo (301 km)

Jälleen on yksi takapenkkiläisen toiveista toteutunut, kun tänään ehdimme hyvissä ajoin Kööpenhaminaan ja hotelliin kirjautumisen jälkeen lähdimme saman tien huristelemaan 30 km:n päässä olevaan kirjailija Karen Blixenin museoon. Blixen kirjoitti teoksia sekä tanskaksi että englanniksi. Etenkin englanninkieliset kirjat hän kirjoitti salanimellä Isak Dinesen, jotta olisi saanut ne paremmin läpi kustantajalla. 

Blixen opiskeli maalausta sekä Kööpenhaminassa että Pariisissa, kasvoi varsin etuoikeutetuissa oloissa varakkaassa perheessä ja muutti naimisiin mentyään Afrikkaan puolisonsa paroni Bror von Blixen-Fineckenin kanssa. He perustivat sinne kahviplantaasin. Erottuaan miehestään vuonna 1925 hän asui Afrikassa vielä vuoteen 1931, jonka jälkeen plantaasi oli pakko myydä taloudellisista syistä johtuen. Blixen palasi Tanskaan ja asui lopun elämäänsä sukutilallaan, jonne hänet on myös haudattu. Afrikkaan hän ei palannut enää koskaan. Suurelle yleisölle Blixenin tarina tuli jälleen tutuksi vuonna 1980 elokuvan "Minun Afrikkani" myötä. Meryl Streep ja Robert Redford (Blixenin rakastettu) esittivät päärooleja. Elokuva perustuu Blixenin muistelmateoksiin, mm. "Eurooppalaisena Afrikassa". Osa elokuvan kohtauksista on kuvattu Keniassa aidossa ympäristössä, Blixenin omistamalla plantaasilla. Nykyisin plantaasin päärakennus toimii Karen Blixen -museona.

Blixenin sukutalo on kaksikerroksinen, huoneita runsaasti ja esineistöä säilynyt paljon. Myös Afrikasta tuotuja koristeita, käyttötavaroita ja taideteoksia oli esillä hienot kokoelmat. Alakerrassa toimii nykyisin matkamuistomyymälä ja kahvila, jonka tuotto käytetään museon ylläpitoon.

Blixen on eläessään toivonut, että hänen kotipaikkansa "Rundgstedluns" olisi tulevaisuudessa kaunis hengähdyspaikka keskellä suurkaupunkia. Sitä vihreä ja vehreä paikka todellakin oli ja hienosti kävi ilmi myös hänen kiintymyksensä kukkiin, luontoon ja lintuihin. Kotitaloa ympäröi laaja metsä- ja viheralue. Sieltä löytyi myös Blixenin hautapaikka ja suurten puiden alta levähdyspaikka.

Matka Kööpenhaminaan oli tuulinen, mutta onneksi pilvipoutainen. Reittimme kulki Jyllannilta Fynille ja sieltä vielä Sjællannille. Ison-Beltin sillalla ei tuuli tällä kertaa ihan hirmuisesti riepoitellut. Tietöiden vuoksi etenimme pitkät pätkät etanan lailla ja sekös oli jo hieman rasittavaa. Toisaalta takapenkkiläisellä oli mahdollisuus keskittyä taiteellisten valokuvien ottamiseen..

Blixenin museosta palattuamme ajoimme kaunista merenrantareittiä Kööpenhaminaan päin. Kävimme ruokailemassa pienessä ravintolassa ja seurustelimme siellä söpön koiran kanssa. Sessu vaikutti niin tyytväiseltä rapsutuksiimme, että asettui jalkojemme juureen istumaan. Olisi ollut helposti houkuteltavissa mukaan. Museosta lähdettyämme puolestaan ilahdutimme kahta pientä lasta, kun he saivat seurata lähietäisyydeltä mopomme käynnistymistä ja liikkeelle lähtemistä. Kumpikin pikkuinen vilkutteli innokkaasti heipat. Illan päätteeksi katsastimme vielä pienen merenneidon, jonka ympärillä riitti turisteja ja kuhinaa. 

Huomenna onkin vuorossa jo Ruotsi. Yksi yö Linköpingissä ja sitten laivaan. Melkoisessa hujauksessa on tämä mopoloma edennyt tähän pisteeseen!