Voihan, Valtteri!

Valtteri vyöryi voimalla yli. Ei kuitenkaan ystävämme Valtteri Turusta, vaikka tämä myräkkä samasta suunnasta tulikin! On lunta ja lumitöitä piisannut sekä omassa että iäkkäämmän naapuripariskunnan pihalla. Saimme mukaan ystävän viereisestä talosta ja marssimme yksissä tuumin naapurin tädin ja sedän pihalle lumenluontitalkoisiin. Useampi tunti vierähti eikä kuntosalia enää sen jälkeen kaivattu! No, olihan meillä tosin vielä tanssitunti, mutta onneksi pienryhmätunti ja opettajakin oli oman lumiurakkansa tehnyt, joten yksissä tuumin päätimme ottaa hieman rauhallisemmin.

Onneksi Valtteri riehaantui lauantaina näillä leveyksillä vasta alkuillasta. Pääsimme turvallisesti kotiin autonhakureissulta Iisalmesta. Takapenkkiläisen isän auto siirtyi nyt kuskille ja ajelimme Savon mailta peräkkäin kotiin lauantain aikana. Auto on vakaa ja kuskin peesissä ajaminen helpotti matkantekoa, joten kaikki sujui ongelmitta. Oikeastaan hurja tuuli on enemmän vastuksena kuin pieni tihuuttava lumisade.

Olemmehan me ehtineet hieman kulttuuriakin harrastaa. Korona-aikana museot ovat olleet yllättävän väljiä vierailupaikkoja. Uudistetussa urheilumuseossa käynti on ollut kauan mielessä. Ja vielä kauemmin stadionin tornissa piipahtaminen. Sinnepä siis suuntasimme aurinkoisena viikonloppuna. Jostakin syystä meillä oli mielikuva, että museo olisi isompi, mutta olihan sinne saatu paljon eri lajien esittelyä ja historiaa näkyville. Näyttelytila on kahdessa kerroksessa ja teemat vaihtelevat aika ajoin.

Torniin on käynti Vierailijakeskuksen kautta ja huh - olihan siellä onneksi hissi! Mistähän sekin mielikuva on tullut, että tornissa ei olisi hissiä. Ensimmäinen hissi on rakennettu jo vuonna 1938! Hissikuilu ja portaikot ovat niin kapeita, että hissiin mahtuu sopivasti kaksi henkilöä. Rappusissa ei oikeastaan mahdu ohittamaan. Kauniina talvipäivänä näkymät 72 metristä olivat huikeat. Tuulen viima tosin hieman verotti kokemusta, mutta kyllä kannatti käydä. 

Samaisena viikonloppuna kävimme myös Didrichsenin taidemuseossa, jossa on muotoilija Björn Weckströmin näyttely Ihminen, kone ja koru. Pronssiveistokset ovat näyttäviä ja kuten esittelyteksteissä on mainittu, ne todellakin ammentavat vaikutteita sekä antiikin Kreikan mytologiasta että nykytekniikasta ja koneista. Kaiken kaikkiaan Weckströmin teosten materiaalit ovat moninaisia. On akryyliä, pronssia, lasia, kiveä, kangasta ja ties mitä. Raskaat, suuret ja näyttävät korut olivat esillä pikkuruisessa huoneessa ja se oli ainoa paikka, jossa muutamankin ihmisen samanaikainen oleskelu hieman ahdisti. Kummallisesti tuohon pienimpään tilaan oli laitettu myös taiteilijasta kertova video pyörimään. Avarampi tila olisi näinä aikoina toiminut paremmin. Ei katsottu.

Lauantai-aamuna Iisalmessa kotimatkalle lähtiessä taivas oli kauniin purppuran punainen. Matkalla aurinkokin paistoi tovin ennen kuin Valtterin tuiskut ja tuiverrukset ennättivät Etelä-Suomeen. Nyt on luonto kuin sokerilla kuorrutettu!