Reidet sen kertovat - edellisestä laskettelureissusta on pari vuotta. Eilinen ripeä startti lasketteluun ravisutti reisiä. Takapenkkiläinen otti onneksi vain kolmen tunnin lipun, mutta kuski jaksoi rinteessä niin pitkään, että rinteiden sulkeutuessa meinasi jäädä väärään rinteeseen, kauaksi autosta. Onneksi ehti kuitenkin vielä kerran hissiin, jotta pääsi auton lähelle lasketellen. Rinteitä pitkin lykkiminen se vasta hikistä puuhaa onkin!
Tämän päivän sää on toisinto eiliseltä. Eipä siis valittamista. Lihasten verryttely mielessä päätimme viettää hieman rennomman päivän ja ajoimme aamupäivällä Porolaavulle, jonne jätimme auton parkkiin. Lähtöpisteestä reitti Tiaislaavulle on jotakuinkin tasainen. Tosin pehmeässä lumessa tallustaminen oli sekin ihan hyvää tasapainojumppaa. Yllättävän hyvin merkityt reitit kantoivat. Polun sivuun ei paljon auttanut poiketa. Hankikantoa ei ollut vaan saman tien kuului - plumps - ja huomasi pudonneensa polvia myöten hankeen.
Lintutornilla ei ihmeellistä kyllä juurikaan tuullut. Takapenkkiläinen jätti raput suosiolla väliin. Oli otollinen hetki hengähtää ja kuin elokuvissa konsanaan lintutornin juurella oli tarjolla paikka auringossa! Siinä samalla sai napsittua myös tasokkaita taidekuvia. :)
Reippailun jälkeen menimme lounastamaan Cafe Loimuun. Yllättäen terassi oli aivan tyhjä - sinne siis. Myöhäinen iltapäivä taitaakin olla nyt paras aika ravintolaruokailuun. Vain muutama muu sattui ravintolaan samaan aikaan. Muutoin Pyhän alueella on suht´ paljon väkeä. Paitsi metsäpoluilla. Ainakin tänään saimme aivan rauhassa kuljeskella. Laavulle osui toinen pariskunta, mutta sopuisasti paistelimme makkaraa. Rinteissä porukkaa on myös aika vähän, joten ehkä perinteistä suksikansaa on tällä hetkellä enemmän. Tai liekö etätyössä olevia. Autoja ja asuntovaunuja näkyy paljon, mutta onneksi ruuhkaa ei ole missään.
Päivän retkellämme bongasimme myös koppelon, joka ääniä kuullessaan kipitti piiloon varvikkoon. Koppelon suojaväri on ihan täydellinen. Maastoutui täysin luontoon. Jäimme paikallemme odottamaan ja hetken tuumaustauon jälkeen lintu asteli takaisin pienen puron luo varovaisesti kuin hidastetussa filmissä askel kerrallaan. Hiljaa hiipien se totesi reitin turvalliseksi ja kuski sai napsittua kuvia.
 |
Ilmavoimien hävittäjätkin kävivät morjestamassa. Taivaan täyttää mahtava jyly, mutta harvoin koneita edes näkee. Hävittäjät tekivät taivaalle kiemuroita ja koukeroita ja melkein kiersivät kuunkin!
