Pauke alkoi tänäkin vuonna jo muutamaa päivää ennen varsinaista, luvallista aikaa. Uuden vuoden iltana rakettien räjähtelyä sai kuunnella aamutunneille asti. Mekin saimme pienen porukan ilotulituksen iloksemme, kun kyläpaikan naapurin herra perheineen paukutteli muutaman tulitteen taivaalle. Varsin hillitty näytös oli ja hauskaa piisasi meillä aikuisillakin - nauroimme ihan sydämen kyllyydestä.
Alla ilotulitustaidekuvapläjäys...
Olemme viime ja tänä viikonloppuna tutustuneet lähiseutujen ulkoilualueisiin. Viikko sitten teimme reippaan lenkin Luukin Hauklammen tuntumaan. Helsingin kaupungin 60-luvulta lähtien omistama ulkoilualue on todella suosittu. Eikä ihme - maastossa on mukavia korkeuseroja, komeita kallioita, Hauklampi reittien vieressä. Alueelta löytyy useampia eri mittaisia polkuja ja maisemat ovat kauniita.
Hassua on se, että joulu-tammikuun vaihteessa missään ei näy vielä lunta. Toisaalta, kun maa ja sammalmättäät olivat kosteita, värit tuntuivat loistavan entistäkin kirkkaampina.
Polkujen varsilla on myös eväspaikkoja ja kuntoilulaitteita - joita ei kuitenkaan ole suunniteltu pienille ja pippurisille!
Koska maasto oli varsin vaihtelevaa, saimme kunnon hien pintaan. Luonto rauhoittaa, keuhkot raikastuvat, mieli virkistyy ja etenkin nämä uudet reitit ovat tuoneet mukavaa vaihtelua normaaleihin lähireitteihin. Vaikkei niissäkään moittimista ole!
Tänään puolestaan kävimme ensin Kirkkonummella ystävän talolla hieman talonmiehen hommia hoitelemassa ja kuski kun nyt sattuu tietämään kattavasti ainakin kaikki Etelä-Suomen kadut, polut, pihat, talot ja koirankopitkin, hän ehdotti ulkoilua Meikon luonnonsuojelualueella Kirkkonummella. Ja mikä jottei, kun sinne suunnalle oli kärry jo käännetty.
Jos oli kaunis Luukki, niin ehkä vielä himpun verran kauniimpi oli kohde Meiko ja Meiko-järven ympäristö. Ei ehkä niin suuria nousuja ja laskuja kuin Luukissa, mutta sitäkin kauniimpi reitti järven rannalla. Ja tällä kertaa näimme alueesta kuitenkin vasta murto-osan!
Osa lahden pinnasta oli ohuen ohuen jään peitossa ja jääpeiton vieressä riite tarjosi aivan uudenlaisen äänimaiseman. Ainakaan takapenkkiläinen ei ole moista luontoääntä koskaan kuullut.
Meitä luontoa arvostavia ihmisiä hemmotellaan tällaisilla upeilla alueilla, jotka pääsääntöisesti on pidetty hyvässä kunnossa. Kulkeminen on helppoa, mutta silti jalat saavat jumppaa - varsinkin, jos siirtyy etenemään pienemmille metsäpoluille.
Iltapäivällä taivas hämärtyi nopeasti. Poluilta poistuminen ajoittui täydellisesti. Autoon päästyämme taivaalta alkoi tupruttaa sankkana sumuna rakeita!
