Aurinko armas se jaksaa paistaa! Aurinkovoiteelle on todella tarvetta näillä leveysasteilla! :) Tai ainakin näillä keleillä. Päivän varusteet - laskettelusukset vai lumikengät? No, vaihteeksi lumikengät. Sitten onkin jo kertynyt vaihteleva nippu eri lajeja muutaman päivän sisälle. Laskettelu, kävely, lumikenkäily ja maanantaina vielä etätanssituntikin! Hyvin luisti mökin parketti villasukat jalassa.
Tänään ajelimme autolla Pyhän ja Luoston puoliväliin Rykimäkeron parkkipaikalle ja varustauduimme lumikenkäilyyn. Kuski on kiltti. Jaksaa huolehtia takapenkkiläisen varusteiden teknisistä ongelmanratkaisuista. Toisin sanoen auttaa, kun voimat eivät vain riitä. Kestäisikö hanki metsässä? Testing, testing - ei kestänyt. No, siinäpä pulma. Hiihtolatuja pitkin ei saa mennä ja hankikantoa ei ole. U-käännöskö avuksi? Päätimme mennä nätisti hiihtäjiä häiritsemättä aivan hiihtolatujen reunamilla. Selitykset valmiina odottelimme ensimmäistä hiihtäjää, joka ärähtäisi. Taisimme nähdä hyväkuntoisilla laduilla vain neljä hiihtäjää ja kaikki tervehtivät iloisesti. Lappi pitää mielen virkeänä. Ja terveenä. Pystykorvakin siellä veti isäntäänsä iloisesti. Isäntä tuumasi, että koira jaksaa niin kauan kuin hän vain jaksaa!
Otimme suunnaksi Ametistikaivoksen. Latu-uran reunamilla oli suorastaan ylellistä taivaltaa. Alkumatkan muutama uppeluksiin putoaminen toi lämmön pintaan. Takapenkkiläinen humpsahti niin lahjakkaasti, että kuski joutui ritarin lailla kaivamaan kumppaninsa lumikuopasta. Siitäkin selvittiin. Reitti kaivokselle oli suureksi osaksi loivaa ja vähemmän loivaa nousua, mutta kaivoskahvilan vastapaistetut munkit mielessä iskimme kenkää määränpäätä kohden. Huh, huh ja voihan vitalis - onneksi oli pähkinöitä, keksejä ja mehua eväänä. Nimittäin Ametistikaivoksen kahvilahan ei ole oikeastaan koskaan auki. Takuuvarmasti ei nytkään. Kahvilan edustalla oli kuitenkin lämpöinen paikka tauolle ja keksien natustamiselle.
Paluumatka oli helppo ja alamäki meni joutuisasti. Aika ihmeellistä, miten tavattoman vähän näkyi ulkoilijoita. Toki sesonki alkaa olla lopuillaan, mutta hiihto- ja ulkoilumahdollisuudet ovat juuri nyt todella hienot. Suuntasimme vielä Luostolle myöhäiselle lounaalle. Se olikin sitten seuraava haastava rasti. Koko Luoston alueella oli auki vain rinnebaari ja yksi pieni kahvila, josta onneksi sai ruokaa. Poroa eri muodoissa nassuun ja sen jälkeen mökille saunomaan. Jos ei tänään uni tule, niin Nukku-Matin kanssa on vakavan keskustelun paikka. Hieno päivä.
