Toukokuu ja lunta maassa

Tällä viikolla piti hieraista silmiä - aamulla maisema oli oudon näköinen Toukokuu ja lunta maassa. Edelleen hipsii hiljakseen lumihiutaleita ja lämpöasteita on vain muutama. Mopo on kuitenkin jo ehditti hakea talven jäljiltä kotipihaan, mutta vain yhtenä lämpöisenä päivänä on käyty testailemassa ajoa. Niinhän se sujui kuin aina ennenkin ja mukavalta tuntui. Toivottavasti on enää tovi mieluisampiin ajokeleihin.

Pääsiäisenä kelit suosivat ja lähdimme makkaranpaistoon Tammisaareen ystävien luokse. Autolla toki - maa on vielä viileä ja hohkaa kylmää. Samoin meriveden läheisyyden huomaa helposti. Sattui soma ja lämmin päivä ja maisemathan olivat aivan mahtavat. Joutsenpari kävi jälleen tervehtimässä ja muutenkin oli leppoisaa. Pääsiäismunien yllätyshahmot pääsivät nuotiopaikan reunalle mystiseen savupilveen... Ja kuski - yritäpä ottaa "ihan tavallinen kuva" hänestä. Ei onnistu. Vähintäänkin hauista peliin ja kunnon rantapojan poseeraus päälle.

Koska päivä oli upea, jatkoimme matkaa vielä Hankoon, jossa emme ole aikoihin käyneet. Kuski tiesi Tulliniemen luontopolun, joka johtaa Suomen eteläisimpään kärkeen. Päätimme poiketa katsomaan, miltä alue näyttää ja kyllä - niin taas kävi, että reippailimme koko reitin, n. 12 km. Takapenkkiläinen tosin uuvahti ennen "kääntöpaikkaa", koska mukana ei tietenkään ollut juomaa tai mitään naposteltavaa. Kuski jatkoi eteläisimpään kärkeen ja takapenkkiläinen odotti "Kapun penkillä". Tällä luonnonsuojelualueella saa liikkua ainoastaan merkittyä polkua pitkin. Alueella on aidattu sodan jäljiltä saastuneita maa-alueita ja rakennuksia. Parakit olivat osittain jo lahonneet ja sortuneet ja muistuttavat karusti sotahistoriasta.

Polun varrella muutenkin kontrasti on vahva. Reitti kulkee osittain aivan satama-alueen, hallirakennusten ja autorivien vieressä. Toisella puolen näkyy teollisuusalue ja toisella aava meri. Luontopolun varrella on infotauluja, jotka kertovat luonnosta, merenkulusta ja alueen historiasta. Käymisen arvoinen paikka!

Tulliniemen nimi tulee tulliasemasta, jonka Ruotsin valtio perusti eteläisimpään kärkeen 1600-luvulla. Niemellä on ollut myös ruotsalaisten linnoitus Skansholmen. Talvisodan jälkeen Hankoniemi vuokrattiin 30 vuodeksi Neuvostoliitolle. Laivastotukikohdastaan Neuvostoliittolaiset lähtivät 1941. Tämän tärkeän lintujen pesimäalueen, moninaisen kasvillisuuden ja arvokkaan luontoreitin varrella sotahistoria todellakin näkyy edelleen konkreettisesti.
 

Suomen eteläisimmässä kärjessä maisemat olivat yhtä komeat kuin koko luontopolun varrella. Sotalaiva seilasi ja seurasi koko ajan läheisyydessä. Seuraamiselta tuntui, koska laivan liikkui niemen toiselta puolelta jotakuinkin samaa tahtia kuin mekin. Tuskinpa meitä tarkkaili kuitenkaan!

Kuski muisti, että Hangossa on myös historiallinen huvila, jota Mannerheim on aikoinaan isännöinyt. Parkkeerasimme auton ja rupesimme tutkimaan Googlesta, missä huvila voisi olla ja reitti löytyikin. Tosin, jos olisimme nostaneet katseemme, olisimme nähneet auton edessä olevan kyltin, jossa luki Neljän Tuulen Tupa, suunta ja matka. Että näin. Nykyisin kahvilana toimiva rakennus sijaitsee Mäntysaaressa, korkeimmalla kohdalla aivan meren äärellä. Ilta-auringon paisteessa paikka sileine kallioineen ja mäntyineen oli todella kaunis ja kesällä menemme varmasti uudelleen.  

Hakasalmen huvilassa on parhaillaan Jörn Donnerin valokuvanäyttely. Kirjailija, ohjaaja, poliitikko Donner jätti jälkeensä mittavan valokuva-arkiston, joka löytyi vasta hänen kuolemansa jälkeen. Lukuisten reportterimatkojen valokuvia on koottu laajasti näyttelyyn. Aiheita on laidasta laitaan eri puolilta maailmaa. On filmitähtiä, maailman poliitikkoja, köyhyyttä, arkea, eri kulttuureja - lähinnä ulkomaan matkoilta. Lisäksi näytillä on Donnerin henkilökohtaisia tavaroita ja asiakirjoja.

Koleista keleistä huolimatta sini- ja valkovuokot pyrkivät jo valoa kohti ja tipuset käyvät kurkkimassa, josko linnunpönttöyksiö olisi sopiva vuokra-asunto tulevan kesän ajaksi.