Sallan vanhalla asema-alueella, rautatieläisten entisessä rivitalossa, sijaitsee Sota- ja jälleenrakennusajan museo. Pihapiirissä on lisäksi ulkonäyttelyalue ja Sallan rajakievari. Museorakennuksessa on kattava perusnäyttely 1900-luvun alun Sallasta eli silloisesta Kuolajärvestä. Näyttely kertoo myös alueen sotavuosista ja niiden jälkeisistä valtavista jälleenrakennusurakoista. Esineistöä, karttoja ja infotekstejä on runsaasti. Myös jälleenrakennusajan jälkeisten kotien mallinnuksissa näkyi paljon huonekaluja ja esineistöä, jonka muistamme omasta lapsuudestamme - ainakin isovanhempien kodeista, jos ei omista lapsuuskodeistamme.
Vierailumme museoon sattui erityiseen aikaan 29.11. Talvisota alkoi 30.11.1939. Museon kahvilaan sattui tulemaan samaan aikaan paikallinen postimies, johon törmäsimme jo eilen luontokeskuksessa. Tunnistimme hänet tietenkin - eilen takapenkkiläinen antoi hänelle toimitettavaksi muutaman postikortin, kun posteljooni sattui juuri silloin olemaan postinnoutoreissulla. Postimies osoittautui erityisen puheliaaksi tapaukseksi ja hänen kanssaan jutellessa tuo sodan alkamisen päivämääräkin tuli esiin. Saimme kuulla samalla tietenkin myös hieman paikallisia ajatuksia nykyiseen rajatilanteeseen. Suurin ongelma hänen mielestään ovat hieman kauempaa tulevat rajanylittäjät. Jääköön sanavalinnat mainitsematta tarkemmin.
Sotamuistomerkkien runsaus ja juuri tämä ajankohta sekä Suomen historian että itänaapurin uhoamisen vuoksi toi museovierailuun syvyyttä. Esillä oli liikuttavia tarinoita, puhdetöitä, aseita, varusteita, valokuvia ja todisteita uskomattomasta sodanjälkeisestä, yhteisestä ponnistelusta ja auttamisesta. Niitä, joiden kodit säilyivät, kehotettiin lahjoittamaan vaatteita ja tavaroita niille, joilta sota vei kaiken. Etenkin Sallan alueella tuhot olivat valtavat. Yhteensä sotatoimissa kaatui yli 25 000 suomalaista ja noin 44 000 haavoittui, yli tuhat siviiliä menehtyi. Neuvostoliiton tappiot puolestaan olivat moninkertaiset. Suomi joutui luovuttamaan reilut 10 prosenttia maa-alueistaan. Kaikki eivät ehtineet tai päässeet rajan takaa takaisin kotimaahansa.
Museossa oli myös todella yllättävä vaate näytillä. Kuka olisi uskonut, että Elvis Presleyn nahkatakki on esillä Sallalaisessa museossa? No, ei kukaan, mutta uskottava se on! Kuvan ottaminen oli hieman haasteellista muovivitriinin vuoksi, mutta juu - eikös tuo takki olisi juuri Elvikselle passeli?
Museossa oli esillä tietenkin myös paljon karttoja - ja viimeistään niitä tutkimalla ymmärtää, miten lähellä rajaa olemmekaan. Täällä puhutaan myös vanhasta Sallasta, joka jäi sodassa rajan taa. Lisäksi esillä oli todella hilpeä kartta. Olisi paljon hauskempaa tutkia karttoja, joissa lukee esim. "Sain täälä Alppi-aurinkoa", "Heillä oli kylällä kahvila vastapäätä suojeluskuntataloa" tai "Täälä asui poliisipäälikkö Palomäki".
Koko museomiljöö on varmasti kesällä idyllinen. Museo, 100-vuotta vanha kievarirakennus, ulkonäyttely ja esiintymislava muodostavat hienon, kompaktin alueen. Esiintymislava mainittu! Takapenkkiläinen käytti tietenkin tilaisuuden hyväkseen ja esitti ihan oman tanssiperformanssinsa runsaslukuiselle yleisölle. Taattu menestys!
Liki viikko on hurahtanut kauniissa talvimaisemissa aivan hujauksessa. Huomenna huristamme takaisin kotiin. Ilmeisesti eteläänkin on lumipeite jo laskeutunut. Sallan luonto, valkoiset hanget, revontulet, tähtitaivas, uskomaton kuutamo - ne kaikki yhdessä ovat jättäneet hienon jäljen. Tulemme tänne varmasti uudestaan.
