Niinpä vain sininen taivas ja auringonpaiste ilahduttivat tänään kaikista sade-ennustuksista huolimatta. Päätimme lähteä hissillä Pyhätunturin huipulle ravintola Tsokkaan. Lounaaksi lohikeittoa ja sitten alkoikin alamäki. Nimittäin rakkakivinen patikointiosuus alaspäin. Hyvää teki reisille ja jalkapohjille. Ja sielulle - ei ole mitään järkeä enää siinä, miten kaunis ruska on tänä vuonna. Ei voi kuin huokailla ja ihastella ja napsia kuvia tuon tuosta.
Alaspäin lähdimme tosiaankin hieman haastavampaa reittiä kansallispuiston reunaa pitkin. Pitkän aikaa sai katsoa tarkkaan, mihin koloseen tossunsa asettelee. Tulipahan todellista patikoinnin tuntua tällekin reissulle. Välillä istuimme kiven päälle ja ihmettelimme uljaita maisemia. Huipulla tuuli viileästi, mutta pian aurinko lämmitti, kun pääsimme rinteeseen tuulelta suojaan.
Alastuloreitillä näimme kaksi koppeloa ja yhden metson leijailemassa metsäpolun päällä. Olivatpa komean näköisiä. Muutoin on metsäneläimiä näkynyt tosi vähän. Luostolla yksi poro, ikkunan takana muutama pöhkö orava ja pikku lintusia. Onneksi ei ole myöskään hyttysiä tai muita öttiäisiä kiusaksi asti.
Saimme viettää jälleen hienon päivän upean luonnon keskellä. Nyt illalla olemme seurailleet, joskoo taivaalla näkyisi revontulia, mutta toistaiseksi vain tähdet tuikkivat. Vielä on huominen päivä aikaa ihmetellä tulipunaisia varvikoita ja kullankeltaisia koivikkoja.
