Lepoa, hellettä, kotihommeleita, mukavia retkipäivä mopoillen ja pyöräillen. Siinäpä juhannuksemme tiivistettynä. Juhannuspäivänä tutkimme, mitä tapahtumia Uusimaa tarjoaa. Kovin vähän tarjosi. Aika jännä. Kyllähän kaupungissakin väkeä piisaa keskikesää juhlistamassa. Noh - kuinka ollakaan muutama mukava kohde löytyi. Osan toki tiesimme olevan kiinni, mutta kävimmepähän kurkkaamassa tulevaisuutta varten. Espooseen houkutteli jo pelkkä kaupan nimi: Kauppamäen karamelli. Karkkikauppa on todellakin kuin karamelli 100 vuotta vanhassa talossa Espoon Kauklahdessa idyllisessä kylämäisessä korttelissa. Kauppa oli kiinni, mutta sinne on ehdottomasi tehtävä retki toisella kertaa!
Yllättäen Nurmijärvellä, liki kuskin vanhempien naapurissa, oli auki Mattila Farm eli Mattilan Luomutila. Todella viihtyisä tilakokonaisuus, jossa on mm. kahvila, pizzeria, marjaviljelmiä, puoti, huonekalutehdas (!), koekeittiö, hevosia, erilaisia kursseja - mitä vielä? No, tavattoman ystävällinen henkilökunta ja todella kaunis maalaismiljöö. Paikka on tehty hyvällä maulla ja terassilla oli hauska seurata pikku taaperoiden temmellystä. Lapsille pelkkä pihaympäristö tarjosi jännittäviä (hieman vaarallisiakin) rinteitä ja kiipeilypaikkoja. Tila on ollut toiminnassa jo vuodesta 1809 lähtien ja se on tuotu hienosti tähän päivään. Takapenkkiläinen tapasi yllättäen pihapiirissä myös maailman parhaan radiologin, jonka hyvissä käsissä on käynyt hoidossa jo vuosikaudet. Nyt kun työterveyshuolto vaihtuu toiseen paikkaan, on suru todellinen, kun pitkäaikaiset hoitosuhteet päättyvät. Keinolla millä hyvänsä täytyy jatkossakin keplotella itsensä parhaisiin hyppysiin.
Espoo, Nurmijärvi, Mäntsälä, Tuusula ja muutama lähikylä vielä kaupan päälle. Nälkä, nälkä, nälkä - sehän takapenkkiläistä aina piinaa! Työkaverikin on muutaman kerran näin etäaikana soittanut ja mitä on takapenkkiläinen aina tehnyt. Syönyt! Herää epäilys, eikö muuta teekään...? Yllätys: Tuusulan ravintola Mankeli Krapin kauniilla alueella oli auki. Krapissa on ollut toimintaa jo yli sadan vuoden ajan. Mukava tarjoilija huikkasi meidät melkein saman tien vapaaseen pöytään. Taisimme päästä hieman jonottajien ohi, mutta siitähän me emme tiedä mitään... Suloiset kesäillat ja juhannus saivat ihmiset liikkeelle ja samalla alueella parahaksi päättynyt kesäteatterinäytös toi lisää keveitä kesämekkoja ja juhlamielisiä terassille.
Juhannusajelua kertyi noin parisataa kilometriä. Useat pysähdykset, kauniit mutkatiet ja mukava mieli. Mikäs oli kurvaillessa. Lippu nostettiin salkoon kotiin päästyämme. Pikkuisen meni yli ohjeistusten, mutta tuskinpa tuo naapureitakaan sai nikottelemaan. Kesäillan auringonpaisteessa on kyllä ihan oma lumonsa.
Terassivieraat nro 2: Ihanat naapurit piipahtivat terassia testaamaan juhannuspäivän iltana. Kevyet kuohuviinit ja kuulumisten vaihtamista pitkästä aikaa. Somasti vierähti tovi ja katkaisi myös kuskinkin aherruksen. Nimittäin alaterassi ja rappuset valmistuvat jo vauhdilla. Niin nättiä tulee! Ja takapenkkiläinen saa vielä rappujen eteen toivomansa nupukivet. Ah onnea.
Ahkera puuhamies tuo kuski. Lautakasa hupenee, sirkkeli soi ja illassa kuuluu vain napu, napu, napu ja poran surina. Vanha talo kaunistuu entisestään ja itse asiassa talon luonne pääsee oikeuksiinsa vielä entistäkin paremmin.
Valon ja keskikesän juhla oli lämmin - kirjaimellisesti ja kuvaannollisesti. Mukavaa tekemistä rauhalliseen tahtiin ja siinä sivussa hyödyllistä ahkeroimistakin. Pihan kukkaloisto on nyt täydessä voimassaan - kunhan vain jaksaa ahkerasti vettä pirskoa.
