Kiersimme vanhaa kaupunkia, hörpimme väliin limpparia, piipahdimme kauppahalliin ja lopuksi suuntasimme Wawelin linna-alueelle. Kauppahallissa myytiin runsaanlaisesti meripihkakoruja, matkatavarakrääsää ja jonkin verran käsitöitä. Katukuvassa näkyi paljon heppakyytiläisiä.
Wawelin linna-alue on jälleen yksi matkallemme sattuneista Unescon maailmanperintökohteista. Näitä kohteita on nähty tällä turneella uskomaton määrä. Linna on rakennettu 1300- ja 1500-luvuilla ja se ollut Puolan kuninkaiden tärkein olinpaikka. Kuninkaita on haudattu alueella sijaitsevaan Wawelin katedraaliin (jossa ei saanut kuvata sisällä).
Kas - siinähän lukee selvällä tsekin kielellä, notta tässä on Jaana III:n ja Juha III:n torni!
Sittenpä kävi niin, että etsimme rauhallisen ravintolan hieman sivummalta ja hetken aikaa höristeltyämme, huomasimme viereisessä pöydässä istuvan suomalaisia. Yleensähän muilla mailla pikemminkin pistämme suun suppuun suomalaisten lähellä, mutta kuinkas ollakaan - sanoimme päivää ja juutuimme jutustelemaan toviksi jos toiseksikin. Paavo ja Mervi Kainuun Kajaanista - kiitos! Oli tosi mukava tavata, vaihtaa matkakokemuksia ja turista kanssanne. Toivottavasti törmäämme vielä.
Kerron tuon suomalaisten välttelyn siksi, että myös he tuppaavat tekemään samoin. Joskus kuitenkin käy niin, että samanhenkisiä persoonia sattuu kohdalle ja kanssakäyminen on luontevaa. Löytyy helmiä, kuten eräskin etelänreissulla kohtaamamme pariskunta totesi. Tarkoittivat meitä - tietenkin :)
Ravintolan annos olikin sitten oma lukunsa. Kahdelle tarkoitettu kylläkin, mutta tarjoilijatyttö hieman naureskeli ja varoitteli annoksen koosta, kun sen tilasimme. Kyllä - olisi riittänyt myös naapurin sedälle, vai mitä?
Jos on Suomessa kuuma, on täälläkin. Vaan eipä valiteta siitä. Huomenna pyrähdys Varsovaan ja sitten onkin jo uudet tarinat!
