Suloista suvea!

Maljoja on nostettu, kun keskikesän suvijuhlaa on vietetty aurinkoisessa ja ajoittain hirmuisen tuulenpuuskaisessa säässä. Olimme juhannuksen kotona ja teimme retkiä lähimaastoon ja hieman pidemmälle. Vieraitakin kävi ja ihanien naapureiden kanssa vietimme kesäisen retkipäivän.

Aloitetaan kuitenkin aiemmista puuhista ja visiiteistä lähiseuduille. Aikaa on hieman vierähtänyt edellisestä päivityksestä.

Porvoo, Gumbostrand, Nuuksio, Kellokoski, Mustion linna. Siinäpä nippu mukavia vierailukohteita. Viikko sitten lähdimme kesäpäivän viettoon Porvooseen. Vanhassa kaupungissa oli kerrankin suht´ väljää ja jätski maistui satamassa.

Samalla reissulla piipahdimme lohikeitolle Gumbostrand Konst & Form -taidekeskukseen. Keskus sijaitseen Sipoossa merenrannan läheisyydessä. Keskus on perustettu entiseen Hartwallin tehdasmiljööseen. Viihtyisä paikka piipahtaa ihan vain vaikka sopalla!

Nuuksioon puolestaan meidät houkutteli veikeiden eläinten LOL-valokuvanäyttely (Luonto on laiffii). Jos haluat hyvälle tuulelle, käy visiitillä Haltiassa. Paikka jo itsessään on tyylikäs ja upealla paikalla mäntyjen katveessa. Ravintolassa voi käydä kiertelyn lomassa vaikka lounaalla.

Valokuvat olivat liikuttavia ja hauskoja. Tämän näyttelyn tarkoituksena on hyväntuulisuuden lomassa herättää katsoja suojelemaan villieläimiä eri puolella maailmaa.

Jaa - tältäkö me näytämme moporeissuillamme...?

Nuuksiosta pyyhkäisimme Kellokoskelle jätskille ja limonadille. Siellä puolestaan on viehättävä Kinuskilla-kahvila 1890-luvun loppupuolella rakennetussa tiilisessä makasiinirakennuksessa. Vitriineissä on toinen toistaan herkullisemman näköisiä kakkuja ja muita herkkuja. Ainakin burgereita ja keittoja sieltä saa myös vatsan täytteeksi.

Koska sää oli kuin moporeissua varten tilattu, jatkoimme vielä Lahteenkin. Satama-alue Sibeliustalon vieressä on kehittynyt turisteja ja toki paikallisiakin suosivaksi. Laivaravintolat reunustavat suurta aukiota ja toisella puolella pikkuiset kahvilat houkuttelevat kävijöitä. Myös muita mopoilijoita oli yllin kyllin. Mäkimontunkin kävimme katsastamassa.

Ja sittenhän päästäänkin jo juhannukseen! Ei tarvitse enää kerätä sen seitsemää kukkaista tai yrttiä tyynyn alle, kun on oma kulta jo kainalossa. Tuokin juhannustaika on kuulemma jo päivitetty tähän päivään: jos asetat juhannusyönä seitsemän yrttiä tyynyn alle, tulee yöllä unessa kolme punkkia tervehtimään ja aamulla löydät punkit jalastasi. Että näin...

Me emme keränneet yrttejä emmekä kukkasia - niitä piisaa pihassa, mutta sen sijaan kutsuimme kuskin vanhemmat kylään ja kohotimme synttärimaljan anopille.

Ruuan ja juoman, kahvin ja jätskin jälkeen mopo starttasi kohti Kulosaaren Kivinokkaa, jossa vietetään vuodesta toiseen todella perinteistä suomalaista juhannusta meren äärellä. Väkeä saapuu sekä alueen lukuisista siirtolapuutarhamökeistä että vuolaana virtana kävellen, pyöräillen, taksillakin. Kokkoa ei tänä vuonna saanut polttaa, mutta perinteisesti paikalla soitti Dallapé, joka on aikanaan perustettu juurikin Kivinokassa. Ja kylläpä oli musiikin osalta nostalginen tunnelma. Mahtavasti sointuivat vanhat Suomi-iskelmät.

Ja pitihän sitä itsekin pistää jalalla koreasti! Ihan himpun verran tosin nahkavermeet rajoittivat tanssinautintoa. Syksyllä päästään taas parketille, kun olkapäät ovat toivottavasti priimakunnossa. Tanssiopeille lähetimme juhannusterveiset - jotta täältä tullaan, tsa-tsat-tsaa!

Juhannuspäivän ajeluille lähdimme komeasti kahden kulkupelin voimin. Naapurit hyppäsivät avoautoon ja me karautimme perään mopolla. Reitti kulki Karjalohjan kautta Pikkalaan. Muutoksia suunnitelmaan aiheutti kova saderintama, joka pyyhkäisi juuri Lohjan yli - sinne oli aikomuksemme suunnata. Lounastauko Pickala Golfin klubilla pelasti sateelta ja sen jälkeen kurvailimmekin Mustion linnan kautta Lohjalle. Mustion linnan puistoalue on jo itsessään hieno vierailukohde. On runsaasti kaunista katseltavaa ja ihmeteltävää. Alueella valmistauduttiin yksityistilaisuuteen - koko valtava alue suljettiin häiden vuoksi. Mahtaapa muuten maksaa maltaita ne häät!

Lohjallekin pääsimme ja suuntasimme rantaan jätskille, mutta huh - siinä vaiheessa oli tuuli jo enemmän kuin puuskittaista. Suihkulähteestäkin riitti vettä koko seutukunnalle. Tuuli tuprutti pisaroita ties kuinka kauas järveltä. Päivä oli jo kääntymässä iltaa kohden, joten oli hyvä aika palata kodin lämpöön. Kirjaimellisesti. Lämmin on mökki.

Emme saaneet tänä vuonna juhannusruusuja. Pensas piti leikata alas, jotta hieman tuuhentuisi. Sen sijaan muut kukkaset loistavat ja saimme hehkuvan köynnösruusun.

Päätimme kesän kunniaksi uusia työkalut. Eivätkös ole paljon tyylikkäämpiä kuin markettien ja rautakauppojen valikoimissa? Kyllä ennen osattiin. Ainakin Miehikkälässä, lähellä itärajaa!

Kesäisiä puuhia ja retkiä

Helle on hellinyt välillä tuskaisenkin lämpöisästi. Sään suosiman Lapin reissun jälkeen eivät kelit ole ainakaan kehnommat olleet. Liki kolmenkymmenen asteen lämpö hyydyttää innokkaimmankin lämpimän tykkääjän eli takapenkkiläisen. Silti paljon on keretty kokea jo tämän, kesän ensimmäisen, varsinaisen hellejakson aikana.

Mopoilemassa olemme käyneet mm. Espan lavalla, jossa luomakunnan komein Gebardi esiintyi. Ja ei-niin-yllätys ollut se, että "serkkulikka" syöksähti selän takaa tervehtimään. Harmillista, että juuri tuona iltana ilma oli koleahko ja tihkusateinen. Sinnikkäästi  me uskollisimmat ihailijat kannustimme bändiä. Keikan jälkeen piipahdimme vielä Kappeliin teelle ja kuinkas ollakaan, saimme ihan parasta seuraa, kun serkun lisäksi pöytäseurueeseen kuului kaksi Gerbardia ja myös heistä toisen vanhemmat. Hilpeä teehetki!

Ensin sadetta, sitten lämmintä. Siitäpä kukat tykkäävät. Kesäkukat on istutettu ja kukkaloistosta on päästy jo nauttimaan. Myös osa perennapenkkien kukkasista on jo täydessä väriloistossaan.

Ainoa pupu, joka on tervetullut meidän pihamaallemme. Pupuja nimittäin riittää. Juupelit useimmiten vain katkovat pensaiden ym. varret, mutta tuumaavatkin, ettei tämä lounas olekaan maukas. Ja eikös tuokin väijy tuota kukkasta...?

Sitkeä ja suuri alppiruusumme kukkii tänä kesänä erittäin komeasti.

Torstaina ilta-ajomme suuntautui Lauttasaareen. Kesän moporeissukaverit pitivät jätskin ja pienen iltakävelyn mittaisen tauon remonttihommista ja hakeuduimme meren rantaan fiilistelemään. Olipa muuten kaunis ilta ja upeat merimaisemat. Uikkuperhekin uiskenteli ohitsemme.

Kävelylenkille on silloin tällöin ehditty ja jaksettu lähteä. Luonto on nyt todella rehevä ja kaunis vehreys reunustaa lenkkipolkuja. Vaikuttaa siltä, että luonnonkukkiakin on tänä vuonna normaalia enemmän - ihan voikukkia myöten!

 Jou-jou!

Eilen lauantaina Suomessa vietettiin Avointen kylien päivää ja kävimme kurvailemassa pitkin Uudenmaan pitäjiä. Ajoimme ensin Pohjan kylätapahtumaan, jossa oli mm. vanhoja autoja ja mopoja näytillä. Paluumatkan varrella poikkesimme Fiskarsiin ja Mustion ruukkialueelle.

Lopuksi kävimme vielä syömässä Tuusulan Krapin alueella, ravintola Mankelissa. Tai no syömässä ja syömässä - ravintolassa mikään ei oikein mennyt putkeen, joten loppujen lopuksi kiireestä ja keittiön sähellyksestä harmistunut tarjoilija totesi, että hän tuo rahamme takaisin... Oikea päätös. Ikävää, koska paikka on niin kiva. Ehkä toisella kertaa sujuvampi ateriointi. Onneksi kylätapahtumassa sai makkaraa. Takapenkkiläistä kun on tankattava vähintään yhtä useasti kuin mopoa!

Juomista ei passaa unohtaa näillä keleillä. Senhän tietää suojelusnallekin - huh hellettä! :)