Toukokuu - lumisadetta ja hellettä!

Kummallinen toukokuu. Puolessa välissä, takapenkkiläisen syntymäpäivänä, satoi lunta. Aamulla piti hieraista silmiä pariin kertaan ja tarkentaa aamutihruinen katse valkoiseen pihamaahan. Nyt loppukuusta saapui helle ja tuli kiire kaivella kesähepeneitä kaappien kätköistä. On omituista.

Luonto tykkää, kun kovien sateiden jälkeen koleus vaihtui lempeään lämpöön. Tuomen kukkien tuoksu on välillä huumaava. Koivuissa on kevään kaunein vihreys ja kukat putkahtelevat penkeissä. Linnut livertävät ja pihapiirimme "oma" mustarastas kipittää, kuuntelee ja tempoo matoja maasta. On tätä lämpöä ja kevättä jo odotettukin!

Kevään ensimmäinen moporeissu venyi helatorstain jälkeiselle perjantaille. Eipä ole koskaan vierähtänyt näin pitkälle kevätkurvailujen korkkaus. Tapasimme ystävät Tammisaaressa ja ajelimme sieltä heidän mökilleen Bromarviin. Kukko ja neljä kanaa, siinäpä vastaanottokomitea. Kanat olivat selvästi ottaneet oppia kukolta. Seisoivat ylväästi tunkion päällä kuin kukko konsanaan!

Hauskoja eläimiä ja hirmuisen uteliaita. Taisivat odottaa herkkuja, kun hetken ihmeteltyään tulivat tekemään tuttavuutta. Kukko tosin pidättäytyi arvokkaasti pienen välimatkan päässä. Ei innostunut kanojen kotkotuksista - taisi pitää tiukasti silmällä laumaansa.

Viikonloppuna oli jälleen vuorossa uusi ulkoilukohde. Tällä kertaa suuntasimme Vihdin Palakosken ulkoilualueelle, Palojärven läheisyyteen. Palakosken reitillä on suuria korkeuseroja, mahtavia kallioseinämiä, luonnonmukaisia polkuja juurineen ja kantoineen ja hienoja näköalapaikkoja korkeiden kallioiden päällä.

Ja taas tuo sama pöhkö turisti pelmahti jostakin pusikosta poseeraamaan...

Polku kulki pitkän matkaa liki koskea, mikä oli hienoa. Reitti ei ole mitenkään nopea edetä, mutta viehättävä juuri siksi, että on niin luonnontilainen. Välillä olisi voinut kuvitella olevansa Lapin erämailla.

Yhtenä iltana kuski yllätti jälleen lettukesteillä ja mikäs sen maistuvampaa. Ja keskellä helteistä päivää posti toi paketillisen lumihiutaleita! Ihana pieni paketti matkasi Kajaanista ilahduttamaan ja sisälsi somia pitsilumihiutaleita. Pitäisikö joulukuusi jo laittaa, jotta pääsisi koristelemaan...? Kiitos suloisille ystävillemme Kajaaniin!

Pihalla puut, pensaat ja kukkaset tosiaankin vähitellen jo kukoistavat. Uskalsimme laittaa kesäkukat, vaikka yöt menivät liki pakkasen puolelle. Ilmavirrat vaihtoivat suuntaa suotuisasti ja kukkien laitto osui ihan nappiin. Myös takapihan viljelmistä odottelemme satoa. Pikku palstoillamme on porkkanaa, perunaa ja salaattia.

Takapenkkiläinen on ollut tämän viikon lomalla. Kävi käsky, jotta viime vuoden lomapäivät on pidettävä pois. Ensin harmitti, mutta nyt ei, kun aurinko paistaa päivä toisensa perään. Meinaa vain sisähommelit jäädä tekemättä, kun ei sisällä malta ollenkaan olla.

Mustikanvarvut lupaavat hyvää - nyt jo on näkyvissä suuren sadon merkkejä. Marja-apajia löytyy ihan täältä lähimetsistäkin. Ei muuta kuin popsimaan viime kesän marjat pois!

Aurinkoinen äitienpäivä

Tänään on vietetty aurinkoista äitienpäivää, takapenkkiläisen isän syntymäpäivää ja meidän hääjuhlapäivää. Virallinen hääpäivä on joulukuussa, mutta juhlia vietettiin toukokuussa - tasan kuusi vuotta sitten.

Viikolla kävimme ilta-ajelulla ja kevään ensimmäisillä jätskeillä Munkkiniemen rannassa, mutta niin viileä oli  merituuli, että tötteröt tuli nautittua loppujen lopuksi autossa. Tänään puolestaan lämpeni grilli ensimmäistä kertaa tänä suvena. Auringossa on lämmin, mutta varjossa kalsa - siispä grilliruuatkin söimme sisällä. Hieman saisi lämmetä, jotta voisi kesätouhuista täysillä nauttia.

Kerta toisensa jälkeen on pakko todeta, että ulkoilureitit ja -mahdollisuudet lähellä kotiamme ovat upeat. Katseltavaa riittää ja erilaisia polkuja on yllin kyllin, kun uteliaasti vain etsii. Kevään kaunein vihreys loistaa juuri nyt ja luonnon kauneus rauhoittaa.

Tämä on siitäkin hienoa seutua, että useissa paikoissa metsät ovat valkovuokkojen peitossa. Näky on kaunis ja jotenkin satumainen.

Olemme käyneet joskus aiemmin pyörähtämässä Porkkalananiemessä, joka tuli jälleen mieleen, kun tuumimme, minne päin suuntaisimme ulkoilemaan. Porkkalanniemen luonnonsuojelu- ja virkistyalue sijaitsee Kirkkonummella. Merimaisemat, jylhät kalliot, mäntymetsät, hiljaisuus ja moninaisten lintujen viserrys - siinä alueen paras anti. Kulkeminen on helppoa, koska sileää kalliota on niin paljon ja alue on muutenkin pidetty retkeilijöitä varten hyvässä kunnossa. Onneksi muita ulkoilijoitakaan ei kovin paljon ollut. Merelle voisi tuijotella päivän jos toisenkin.

Työelämä jatkuu etänä aina vaan. Onneksi yhteinen konttori ja auringonpaiste suovat kahdenkeskisiä kahvi- ja lounastaukoja vaikka takapihan penkeillä. Kuten monessa ikkunassa, meilläkin nallet ilahduttavat ohikulkijoita. Tässä tapauksessa tosin enemmän ihanien naapureiden tätiä, jonka etätyöpiste on pihan toisella puolella nalleja vastapäätä. :)

Anoppi ja appi kauniine kukkineen sekä kuski synttärionnittelivat takapenkkiläistä jo etukäteen. Lahjan sai valita, joten terassille päätyi tämä soma asetelma. Ilahduttaa ja saa hyvälle mielelle joka kerta, kun oven aukaisee tai ohi kävelee!

Valoisaa vappua!

Hrrr, hrrr, hrrr - on vilpakka vappu ainakin täällä eteläisessä Suomessa! Vappuaatto oli hieman inhimillisempi, joten jopa skumpat pystyimme nauttimaan takapihalla auringonpaisteessa kävelylenkin päätteeksi.

Tänään takapenkkiläinen kuopsutteli kukkasipuleita penkkeihin. Pian ihmetellään taas, mitä kummallista mistäkin nousee. Nyt ei ole oikeasti tietoa, minkä sortin kukkasia sipuleista syntyy. Isompia ja pienempiä palleroita oli paketissa suloisesti sekaisin. Perhosia ja pörriäisiä niiden pitäisi kuitenkin houkutella. Kuiva kangasmaastomme näyttää tarjoavan valkovuokoille suotuisat olot. Vuosi vuodelta sekä sinisiä että valkoisia vuokkoja ilmestyy pihapiiriin enemmän ja enemmän. Somia ovat! Ja esikot, nuo sitkeyden perikuvat - asettuvat aloilleen vaikka kiviryppääseen. Ja jotenkin kummallisesti karkaavat penkeistä pitkin pihaa sinne ja tänne.

Rauhallinen vappupäivä alkaa kallistua iltaa kohden. Satsasimme tänä vuonna vappurekvisiittaan: kuvassa puolet kaapeistamme löytyneistä koristeista. Puolet poksahti. Kyllä oli virittely! :)

Vakka ei uskoisi, kesää kohden mennään. Kippis sille!