Maalarit maalasivat taloa...

Meillä kumpaisellakin oli hieman paineita pitää pois kertyneitä lomapäiviä. Ei saa enää ihminen jemmailla lomapäiviä vaan pois on käytettävä. Sikäli sattui oivaan kohtaan, että talon terassit ovat odottaneet maalipintaa jo tovin. Kuskin rakentamien terassien painekyllästetty puu on nyt maalausvalmis parin kesän jälkeen. Loman alkupäivät otimme rennosti. Oli aivan kesäiset kelit, joten pyöräilimme ja ajelimme mopedilla ja nautimme olostamme. Alaterassin saimme jo täysin valmiiksi ja yläterassikin on hyvällä mallilla. Samoin räystäslaudat. Nyt odotellaan, että sää hieman lämpenee eikä sade- tai raekuuroja satele. Ihan mojovan kokoisia raekuuroja ropisi yhtenä päivänä taivaan täydeltä ja kesän ensimmäinen ukkonenkin on koettu.

Lomaviikolla mopoilimme Emäsaloon, joka olikin tosi kaunista, merellistä seutua. Haimme paikallisesta kyläpuodista jäätelöt ja kuuntelimme kylän miesten jutustelua. På svenska förstås. Emäsalossa on myös mukavan mittaisia luontopolkuja, joten täytyy tehdä vielä uusi retki autolla ja käydä reippailemassa pitkin merenrantoja. Samalla reissulla ajoimme Porvooseen ja lounastimme joenvarren ravintolassa. Oli todella lämmin ja helle hemmotteli! Myös Vuosaaren kahvila Kampelassa piipahdimme yhtenä iltana. Kahvila tosin oli jo periaatteessa kiinni, mutta onneksi aukioloajat vaikuttavat olevan suuntaa antavia. Takapenkkiläinen kurkisti ovenraosta ja kysyi, josko vielä saisi tulla ostoksille ja saipa hyvinkin.

Viimeisenä lomapäivänä kävimme vielä Haltian luontokeskuksessa lounaalla ja katsastamassa omituisen pelottavan ja samaan aikaan hienon valokuvanäyttelyn. Valokuvaaja Levon Bissin näyttely Microsculture on aivan omalaatuinen. Valtavan kokoiset ja uskomattoman tarkat valokuvat paljastavat erilaisten hyönteisten pienimmätkin yksityiskohdat. Jokainen kuva on koottu yli 10000 erillisestä mikroskooppiobjektin avulla otetusta kuvasta ja yhden kuvan prosessointi kokonaiseksi kuvaksi kestää viikkoja. Jopa kaikenlaisia ötököitä pelkäävä takapenkkiläinen ihastui näihin epätavallisiin jopa sympaattisiin kuviin, jotka on valaistu upeasti. Ei ihme, että näyttely on kiertänyt Euroopan lisäksi Lähi-idässä, Etelä-Amerikassa ja Yhdysvalloissa - yhteensä 23 eri maassa. Täysin erilainen näyttely kuin mitä koskaan olemme nähneet. Joidenkin kuvien vieressä oli verrokkina varsinainen pikkuruinen hyönteinen, josta valtava kuva oli koostettu.

Lauantaina vietimme tanssileiripäivää ja sen jälkeen kylään tulivat rakkaat tanssiystävämme suloisen koirulinsa kanssa. Jälleen kerran oli aivan ihana nähdä, vaihtaa kuulumisia grilliruuan äärellä ja seurailla touhukkaan koiran temmellystä. Tuliaisiksi saimme heiltä juurikin maalauspuuhia silmällä pitäen mahtavan, hyödyllisen selviytymispaketin. Jos ei haava parane suloisella eläinlaastarilla, ei se parane millään!

Kukatkin alkavat pikku hiljaa nousta penkeistä ja uskomatonta kyllä - takapenkkiläisen kuun puolessa välissä saamista synttärikukista osa kukkii edelleen. Hyvin valittu kukkaset, naapurin ihana täti! 😊

Lähes lämmintä jo

Lupaa, lupaa - lämmintä keliä ja melkein helteillä jo tovi hemmoteltiin. Kunnes taivas kasteli jälleen ja lämpö laski lähelle kymmentä astetta. Ootellaan, ootellaan. Kyllä se kesä sieltä ehtii, kun kolkutteleekin jo. 

Hieman kulttuuria on harrastettu. Helsingin Kaupunginteatterin Arena-näyttämöllä pyörivä "Näytelmä joka menee pieleen" oli aivan hulvaton komediakokemus. Aivan aidosti sai nauraa vedet silmissä. Uskomaton rytmi ja ajoitus läpi koko tiukkatahtisen repliikkitykityksen! Kannatti käydä. Myös valokuvanäyttelyssä kävimme. Tällä kertaa Kämp Galleriassa sijaitsevassa Suomen Valokuvataiteen Museo K1:ssä, jossa oli esillä kokoelma valokuvaaja Duane Michalsin teoksista ja otoksista. Vuonna 1932 syntynyt valokuvaaja uurastaa edelleen työnsä parissa ja hän on erityisesti tunnettu kuuluisien näyttelijöiden, kirjailijoiden, muusikoiden ja taiteilijoiden muotokuvista. Itsenäisesti valokuvauksen opetellut Michals aloitti uransa mainosalalla muotikuvista.

Kämp Galleriassa olo on melkein kuin ulkomailla. On hieman erilaisia liikkeitä, ripaus glamouria ja designia. Lisäksi erityisen kaunis lasikatto. Kuskikin oli suorastaan silmät ympyräisinä! 

Takapenkkiläisen täyttäessä jo melkein pyöreitä ihanat serkut yllättivät, tottakai. Suloisia lahjoja ja lahjakortteja oli nyssykät pullollaan. Eikä laulultakaan vältytty! Olipa kiva nähdä pitkästä aikaa. Samalla oli hyvä syy tarkistaa serkkujen lahjoittaman rungollisen pallotuijan kunto. Tuija läpäisi tarkan kontrollin ja saa jatkaa kasvuaan. Hieman tuiman ja tärkeän oloinen tarkastaja hoiti tehtävänsä erittäin suurella ammattitaidolla...

Juhlapäivä osui maanantaille, joten serkkujen yllätysvisiitin jälkeen lähdimme synttäriajelulle ja kahvittelulle Torpanrantaan Munkkiniemeen ja sen jälkeen poikkesimme vielä katsomaan Roihuvuoren kirsikkapuiston näkymiä. Suuri osa kirsikankukkasista oli jo kukkinut, joten tulevan viikonlopun hanamijuhla hieman myöhästyi kukinnan osalta. Toisaalta nykyisin juhla on paisunut isoksi kansanjuhlaksi, joten markkinameininki, ruokakojut, esitykset, yleinen hulina ja myyntikojut täyttävät koko puiston. 

Lämpimien säiden aikaan teimme pitkän pyöräretken ja mopoilemaankin pääsimme. Nyt odotellaan lämpöä ja nuuhkitaan kuskin ostamia kauniita ruusuja!

 

Toukokuu ja lunta maassa

Tällä viikolla piti hieraista silmiä - aamulla maisema oli oudon näköinen Toukokuu ja lunta maassa. Edelleen hipsii hiljakseen lumihiutaleita ja lämpöasteita on vain muutama. Mopo on kuitenkin jo ehditti hakea talven jäljiltä kotipihaan, mutta vain yhtenä lämpöisenä päivänä on käyty testailemassa ajoa. Niinhän se sujui kuin aina ennenkin ja mukavalta tuntui. Toivottavasti on enää tovi mieluisampiin ajokeleihin.

Pääsiäisenä kelit suosivat ja lähdimme makkaranpaistoon Tammisaareen ystävien luokse. Autolla toki - maa on vielä viileä ja hohkaa kylmää. Samoin meriveden läheisyyden huomaa helposti. Sattui soma ja lämmin päivä ja maisemathan olivat aivan mahtavat. Joutsenpari kävi jälleen tervehtimässä ja muutenkin oli leppoisaa. Pääsiäismunien yllätyshahmot pääsivät nuotiopaikan reunalle mystiseen savupilveen... Ja kuski - yritäpä ottaa "ihan tavallinen kuva" hänestä. Ei onnistu. Vähintäänkin hauista peliin ja kunnon rantapojan poseeraus päälle.

Koska päivä oli upea, jatkoimme matkaa vielä Hankoon, jossa emme ole aikoihin käyneet. Kuski tiesi Tulliniemen luontopolun, joka johtaa Suomen eteläisimpään kärkeen. Päätimme poiketa katsomaan, miltä alue näyttää ja kyllä - niin taas kävi, että reippailimme koko reitin, n. 12 km. Takapenkkiläinen tosin uuvahti ennen "kääntöpaikkaa", koska mukana ei tietenkään ollut juomaa tai mitään naposteltavaa. Kuski jatkoi eteläisimpään kärkeen ja takapenkkiläinen odotti "Kapun penkillä". Tällä luonnonsuojelualueella saa liikkua ainoastaan merkittyä polkua pitkin. Alueella on aidattu sodan jäljiltä saastuneita maa-alueita ja rakennuksia. Parakit olivat osittain jo lahonneet ja sortuneet ja muistuttavat karusti sotahistoriasta.

Polun varrella muutenkin kontrasti on vahva. Reitti kulkee osittain aivan satama-alueen, hallirakennusten ja autorivien vieressä. Toisella puolen näkyy teollisuusalue ja toisella aava meri. Luontopolun varrella on infotauluja, jotka kertovat luonnosta, merenkulusta ja alueen historiasta. Käymisen arvoinen paikka!

Tulliniemen nimi tulee tulliasemasta, jonka Ruotsin valtio perusti eteläisimpään kärkeen 1600-luvulla. Niemellä on ollut myös ruotsalaisten linnoitus Skansholmen. Talvisodan jälkeen Hankoniemi vuokrattiin 30 vuodeksi Neuvostoliitolle. Laivastotukikohdastaan Neuvostoliittolaiset lähtivät 1941. Tämän tärkeän lintujen pesimäalueen, moninaisen kasvillisuuden ja arvokkaan luontoreitin varrella sotahistoria todellakin näkyy edelleen konkreettisesti.
 

Suomen eteläisimmässä kärjessä maisemat olivat yhtä komeat kuin koko luontopolun varrella. Sotalaiva seilasi ja seurasi koko ajan läheisyydessä. Seuraamiselta tuntui, koska laivan liikkui niemen toiselta puolelta jotakuinkin samaa tahtia kuin mekin. Tuskinpa meitä tarkkaili kuitenkaan!

Kuski muisti, että Hangossa on myös historiallinen huvila, jota Mannerheim on aikoinaan isännöinyt. Parkkeerasimme auton ja rupesimme tutkimaan Googlesta, missä huvila voisi olla ja reitti löytyikin. Tosin, jos olisimme nostaneet katseemme, olisimme nähneet auton edessä olevan kyltin, jossa luki Neljän Tuulen Tupa, suunta ja matka. Että näin. Nykyisin kahvilana toimiva rakennus sijaitsee Mäntysaaressa, korkeimmalla kohdalla aivan meren äärellä. Ilta-auringon paisteessa paikka sileine kallioineen ja mäntyineen oli todella kaunis ja kesällä menemme varmasti uudelleen.  

Hakasalmen huvilassa on parhaillaan Jörn Donnerin valokuvanäyttely. Kirjailija, ohjaaja, poliitikko Donner jätti jälkeensä mittavan valokuva-arkiston, joka löytyi vasta hänen kuolemansa jälkeen. Lukuisten reportterimatkojen valokuvia on koottu laajasti näyttelyyn. Aiheita on laidasta laitaan eri puolilta maailmaa. On filmitähtiä, maailman poliitikkoja, köyhyyttä, arkea, eri kulttuureja - lähinnä ulkomaan matkoilta. Lisäksi näytillä on Donnerin henkilökohtaisia tavaroita ja asiakirjoja.

Koleista keleistä huolimatta sini- ja valkovuokot pyrkivät jo valoa kohti ja tipuset käyvät kurkkimassa, josko linnunpönttöyksiö olisi sopiva vuokra-asunto tulevan kesän ajaksi.