Joka paikassa palvelu on jotenkin erityisen ystävällistä ja kohteliasta. Vaikuttaneeko tämä epätavallinen aika jotenkin? Toisaalta monen kanssaihmisen käyttäytymisessä olisi toivomisen varaa. Edelleenkään ei olla todistettu, että jono etenee nopeammin, jos hengittää edellä olijan niskaan... Siitäpä tuli mieleen, että löysimme idyllisen ja rauhallisen Koivurannan kahvilan, jossa hörppäsimme iltapäiväkahvit ja nisut.
Otimme tänään uuden lähestymisen torialueeseen. Nyt oli torilla hieman enemmän vipinää, aittaliikket auki ja mansikan hinnoissa kartelli! Takapenkkiläinen olisi ostanut rasiallisen mansikoita, mutta ärsytti, kun jokaisella myyjällä oli tismalleen sama kuuden euron hinta. Kyllä olisi kilpailuasiamiehelle asiaa!
Oolusa ku ollaan, kävimme Retkitukku-kaupassa hipelöimässä erähenkisiä metsästys- ja ulkoiluvaatteita. Kuinkas ollakaan, takapenkkiläinen löysi kauniin vaaleansinisen kuoritakin ja kuski autoon penkinsuojan (metsästysreissut!) ja sukkaparin. Ennen sateen alkamista ehdimme vielä Turkansaaren ulkomuseoon.
Museon kukko oli kuninkaan kokoinen ja kanasetkin melkoisia amatsoneja. Elivätköhän nämäkin tipuset jo rautakaudella? Komeaan mittaan olivat kasvaneet!
Oletimme eilisten sääennusteiden perusteella, että emme pääse tänään minnekään muualle kuin ostoskeskuksiin pörräämään ja aikaa tappamaan. Niihin odotuksiin nähden sää oli suotuisa. Oulun automuseossa olisimme vielä käyneet, mutta pihalla pyörähdettyämme näytti siltä, ettei paikka ole ollut toviin auki. Huomenna reissu jatkuu Vaasaan. Toivotaan, että matka sujuu kuin Strömsössä - jonne myös menemme!
