Päivällä Sanssoucin palatsialueella, illalla Amber Palaceen

Aamu alkoi hymyillen, kun hotellin aamiaishuoneessa hilpeät kananmunat toivottivat aamupalalle. Pieni asia, hyvä mieli. Berliinistä pois ajellessa bongasimme vielä joitakin muraaleja, joita yleisesti ottaen sattui silmään harvinaisen vähän Berliinin katuja tallatessamme.

Hotellista sai uloskirjautua puoleen päivään asti, joten otimme aamun rauhallisesti ja starttasimme yhdentoista aikoihin kohti Potsdamia ja Sanssouci-palatsialuetta. Sans souci tarkoittaa huolia vailla. Niin on täytynyt olla mielettömien kokonaisuuksien luojilla olo. Palatsialueen rakennuksia, puistoja ja patsaita katsellessa ei voinut oikeastaan edes kuvitella, minkälaista elämää niissä on aikoinaan eletty. On varmasti vilissyt palvelijoita, eläimiä, puutarhureita, kauniita juhla-asuja, komeita univormuja ja ties mitä! Varsinainen Sanssouci-palatsi on Fredrik II Suuren rakennuttama rokokoorakennus. Sitä kutsutaan osuvasti Preussin Versaillesiksi. Palatsi on rakennettu vuosina 1745-1747 ja Sanssouci puutarhoineen kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin. Sanssouci ei ole alueen ainoa suuri palatsi vaan pitkien ja leveiden kävelyväylien varrella on useita mahtipontisia rakennuksia, jotka on lähes kuorrutettu patsailla. Viimeksi alueella käydessämme osa rakennuksista oli restauroinnin alla ja niin oli tälläkin kertaa. Tämä ei meitä haitannut, koska päätimme paneutua enemmän kokonaisuuden hahmottamiseen ja ulkoalueiden ihasteluun. Puistoalueen vanhimmat puut ovat varmasti satoja vuosia vanhoja eli nähneet valtavan määrän historiaa. Osa puistoista on suuria muotopuutarha-alueita ja niiden kauneus aukeni parhaiten, jos niitä pystyi ihailemaan esim. siltojen päältä. 

Palatsialueen huikeita puistoja katsella huvitti yksinäinen puutarhuri, joka hääri pienen puun kimpussa. Olikohan hän ajatellut, että minäpä nyt aloitan tämän puutarhan siistimisen tästä..?

Tämän päivän reitin varrella näkyi todella paljon tuulimyllyjä - etenkin Puolan puolella avarien maa- ja peltoalueiden reunoilla on runsaasti tuulimyllyjä energiaa tuottamassa. Näimme myös alueen, jossa oli myllyjen "varaosia" eli lapoja kymmenittäin. Ovat aika huikean kokoisia!

Illansuussa saavuimme majapaikkaamme, Amber Palaceen, Puolan pohjoispuolelle. Ajattelimme, että katsastamme tämmöisenkin paikan, joka kuvissa tietysti näytti upealta. Omalla tavallaan onkin. 1800-luvun loppupuolella rakennettu palatsi ei ihan vastaa tämän päivän hotellitasoa, vaikka neljän tähden hotelli onkin. Huone on rauhallinen, kun naapuri sammuttaa television tai lakkaa puhumasta. :) Sängyt natisevat niin paljon, että täytyy olla yö liikkumatta. Mutta eiköhän tästä yhdestä yöstä selvitä. Päätimme juuri, että ei enää ikinä näitä "kivoja kokeiluja". Hotelli on kirjaimellisesti maalla, keskellä ei mitään. Tämän todisti huoneeseen tultuamme näky ikkunalaudalla. Riikinkukko istua köllötteli ikkunan takana ja selvästi ärsyyntyi ja häiriintyi, kun tulimme ikkunan taakse. Pyrähti raukka parka pian pois. Alakerran oleskeluhuone kaipaa vain Agathan Christien luomia hahmoja rikoksia ratkaisemaan. Ehkä neiti Marple astelee pian jostakin huoneesta nuuskimaan. Tämmöistä maalaisromantiikkaa matkalaisilla tällä kertaa...

Huomenna on suuntana Gdansk ja sitten ei olekaan enää montaa yötä kotimajoitukseen! Tänään ajattelimme, että jotta saisimme hieman moottoripyöräilytuntua matkan tekoon, voisimme laittaa kypärät päähän, avata auton ikkunat ja takapenkkiläinen siirtyisi takapenkille istumaan. Juttelisimme radiopuhelinten kautta. Olisiko autenttista?

No, aina ei selfie ihan onnistu...!

Ai niin! Mopokin on jo reissannut kotiin. Yksi huoli vähemmän!

Berliini kävellen, 17 kilometriä tepastelua

Eipä tule kotikulmilla mieleenkään lähteä 17 kilometrin kävelylenkille. Täällä reissun päällä kävelykilometrejä kertyy huomaamatta. Tai ainakin melkein. Jos varpaat, kantapäät, polvet, lonkat ja nilkat saisivat päättää, vähempikin olisi riittänyt. Jotenkin periaatteemme on ollut aina, että kaupungeissa katsellaan kävellen paikkoja niin paljon kuin mahdollista. Oli mukava ja muutamista pikkuisista sadekuuroista huolimatta helteinen päivä. 

Aloitimme päiväretken Checkpoint Charlie -museosta ja -rajanylityspaikasta. Länsi- ja Itä-Berliinin välillä ollut rajanylityspiste johti Länsi-Berliinistä Itä-Berliinin vanhaan keskustaan. Ylityspistettä käyttivät etenkin diplomaatit ja jaetun Saksan loppuaikoina paikka oli avoin myös ulkomaisille turisteille. Checkpoint Charlie oli yksi tärkeimmistä kylmän sodan symboleista. Aivan rajanylityspaikan vieressä on jaetusta Berliinin ja siihen liittyvästä historiasta kertova museo, jossa kerrotaan mm. tavallisten kansalaisten mitä mielikuvituksellisemmista tavoista paeta Itä-Berliinistä Länsi-Berliinin puolelle. Lisäksi museossa esitellään niitä rohkeita, yksittäisiä ihmisiä, jotka pelastivat juutalaisia. Suomen tämän hetkiseen tilanteeseen tiiviisti liittyen esillä oli myös valokuvia ja dokumenttikopioita NATO:n perustamiskokouksesta ja allekirjoitustilaisuudesta. Takapenkkiläiselle tuli jälleen tästä historiasta hieman huono olo, joten kuski kiersi museon loppuun omaan tahtiin ja takapenkkiläinen riensi ulos happea haukkaamaan. 

Checkpoint Charlie -museon perusti saksalainen antikommunisti, ihmisoikeustaistelija Rainer Hildebrandt. Hän menetti juutalaisvainojen aikaan parhaat ystävänsä ja oli itse vangittuna 17 kuukautta. Hän halusi taistella epäoikeutta vastaan ja auttaa Itä-Berliinin puolelle kadonneiden ja pidätettyjen henkilöiden löytämisessä. Museossa oli vielä tänä päivänäkin massiiviset nimilistat kadonneista henkilöistä ja heidän etsintöjään jatketaan edelleen. Museossa pystyi täyttämään kaavakkeen ja jättämään sitä kautta pyynnön tietyn henkilön etsimisestä.

Checkpoint Charlie on kopio alkuperäisestä rajanylityspaikan tarkastuskopista. Museon ikkunoiden edessä oli kuvia ajasta, jolloin Berliini oli vielä jakaantunut ja kuvia pystyi vertaamaan tämän päivän tilanteeseen. Kun Berliinin muuri murtui, eräs toimittaja-majatalon isäntä Heikki oli raportoimassa historiallisesta murroksesta. Muuri murtui vuonna 1989 ja vajaa vuosi sen jälkeen Saksa yhdistyi jälleen. Vain reilut kolmekymmentä vuotta on näistä tapahtumista. Ja siitä tulee väistämättä mieleen se, että Berliinissä näkyy todella monessa paikassa Ukrainan lippuja. 

Checkpointin jälkeen kävelyturnee jatkui holokaustisen muistomerkin tai paremminkin alueen kautta yhdelle Berliinin tunnetuimmista kohteista eli Brandenburgin portille. Portti sijaitsee Berliinin historiallisessa keskustassa ja se rakennettiin Fredrik Vilhelm II:n valtakaudella vuosina 1788-1791. Tuolloin uusittiin kaikki Berliinin kaupunginportit edustaviksi ja Brandenburgin portista tehtiin näyttävin, koska se sijaitsi kuninkaanlinnaan johtaneen kadun päässä. Portti on 26 m korkea ja 65,5 m leveä. Viiden aukon keskimmäisestä aukosta sai vuoteen 1918 asti kulkea vain kuninkaallisen hovin jäsenet.  Sitä ennen kaikissa aukoissa oli portit ja kaupungin rajalla kerättiin tullimaksu. Kun Napoleonin joukot valloittivat vuonna 1806 Preussin, Ranskan joukot marssivat Napoleonin johdolla Brandenburgin portista kuninkaanlinnaan. Ajatella! Berliinin jaossa portti jäin Itä-Berliinin puolelle ja myös se on toiminut rajanylitysasemana Itä- ja Länsi-Berliinin välillä. 

Seuraavana vuorossa oli massiivinen Berliinin tuomiokirkko, Berliner Dom. Kirkko on rakennettu 1895-1905 ja on jo kolmas kirkko samalla paikalla. Keisari Vilhelm II:n mielestä Berliiniin tarvittiin mahtipohtinen kirkko ja se onkin viimeisimpiä tämän mittaluokan kirkkoja, joita Eurooppaan on rakennettu. Toisessa maailmansodassa kirkko vaurioitui pahasti ja jäi Itä-Berliinin puolelle. Kirkko oli pitkään rappeutunut, mutta vuonna 1975 aloitettiin sen jälleenrakennustyöt. Uudistettu ja peruskorjattu kirkko avattiin uudelleen 1993. Noin 200 rappusta. Sen verran oli tallusteltava ennen kuin pääsimme kupolin ympärillä olevalle tasanteelle. Reidet tutisivat jo takapenkkiläisellä, mutta kannatti kivuta. Oli upeat näkymät. Jostakin syystä alaspäin tultaessa rappusia oli vieläkin enemmän. Onneksi alkoi hieman sataa. Oli hyvä syy poiketa kirkon kahvilaan virvokkeille ja kahville. (Ja omenapiirakalle & kermavaahdolle.) Ja kyllä - kirkko oli erittäin mahtipohtinen ja suorastaan rönsyilevä.

Koska kuskia kiinnosti myös Berlin Story Bunker eli osittain maan alle rakennettu museo, jossa on mm. jäljitelmä Hitlerin bunkkerista, jakaannuimme kahteen yksikköön. Kuski meni museoon ja takapenkkiläinen lähikahvilaan lounaalle. Ja kahville. Plus jälkkärille. Siinä vaiheessa kuski jo tulikin takaisin. Tässä museossa ei saanut kuvata lainkaan, mutta oli kuulemma ollut vakuuttava sekä myös rankka, joten arvaatte, miksi takapenkkiläinen ei sinne mennyt. 

Näin on koko päivän kierros tarinoitu, joten pääsemme päivän lukijakysymyksen pariin. Lukijaa kiinnostaa, mitä syömme täällä reissussa ollessamme. Tämän päivän ruokapäiväkirjan kuvituksia alla. Takapenkkiläinen pyrkii syömään kalaa/kanaa/keittoja/salaatteja sen mukaan, mitä tarjontaa milloinkin on. Saksan kodissa eli Berchtesgadenissa ravintolat ovat tuttuja, jotentiedossa on, mistä esim. saa hyvää keittoa. Salaatteja ja hedelmiä näillä reissulla janoamme eniten ja varsinkin hedelmiä pyrimme ostamaan kaupasta. Riippuu tosi paljon hotellista, onko minkäänlaista vihannes- tai hedelmäpuolta tarjolla aamiaisella. Ravintoloissa siis syödään ja kuskille maistuvat liharuuatkin. Täällä Berliinissä, aivan hotellin lähellä on kiva ravintola nimeltä Alex. Näin kahden päivän perusteella takapenkkiläisellä on siellä jo lempiateria: Crispy Chicken Bowl ja tänään löytyi lempijuomakin: mansikka-limelimonaadi. Kuski nautti pihvi-peruna-aterian. Ravintola on rento, hauska, suosittu ja palvelu pelaa luontevan ystävällisesti. Päivällä, kuskia odotellessa,  takapenkkiläinen nautti salaatin ja jälkkäriksi jätskipallon ja cappuccinon. Illalla blogia kirjoittaessa on mennyt muutama Pantteri-nami. Toivottavasti tämä gourmee-osio hieman taustoittaa ruokailujamme. :)

Tänään Berliinissä tuuli niin lujaa, ettei takapenkkiläinen meinannut lujasta etukenosta huolimatta päästä eteenpäin ollenkaan. Kuski huomasi jossakin vaiheessa päivää, että tälle alueelle oli annettu varoitus voimakkaasta tuulesta ja mm. ikkunat kehotettiin pitämään kiinni. Olisi pitänyt varoittaa myös pieniä ihmisiä liikkumasta ulkona, ettei tuuli vie mennessään! Huomenna Potsdamiin. Viimeksi satoi kaatamalla, toivottavasti nyt on parempi tuuri. Ja muuten - Berliini sai aiemman reissun jälkeen toisen mahdollisuuden. Ja ansaitsi sen. Nyt on hyvä mieli hienon päivän päätteeksi.