 |
Hot wine on lämmintä, maukasta ja varmasti myös ravitsevaa! |
Tulimme Puolaan maanantaina, tiistaina kävimme tutustumassa pitkien hiekkarantojen Sopotiin, joka oli varsin kaunis kaupunki ja elintaso selvästi korkeampi kuin laajalti muualla Puolassa. Sopotissa tallustelimme myös Euroopan pisimmällä puulaiturilla ja ihmettelimme Vinoa taloa.
Perjantaina kaupunkikohteemme oli Gdynia, joka on Gdanskin ja Sopotin jälkeen seuraava satamakaupunki. Gdyniassa yleisnäkymä oli selvästi Sopotia ja Gdanskia vaatimattomampi eikä vanhoja, kauniita rakennuksia näkynyt juuri lainkaan. Sen sijaan satamasta bongasimme useammankin laivan.
Gdanskin vanha kaupunki on kaunis ja tunnelmallinen. Ravintoloita on joka kulmassa ja kotimaan vinkkelistä hintataso on enemmän kuin edullinen. Kaupunkien välit seikkailimme junalla ja osan matkoista takseilla.
Maailman suurin tiilinen kirkko löytyy myös Gdanskista. Ihmisiä mahtuu sisään jopa 25.000. Kirkko tuhoutui pahoin toisessa maailmansodassa ja restauroitiin sisältä varsin pelkistetysti.
Gdanskin telakka-alueella ihmettelimme Puolan solidaarisuusliikkeen syntypaikkoja. Euroopan solidaarisuuskeskuksessa olisimme käyneet, mutta se oli joulun aikaan kiinni. Lech Walecan johtamat lakkoliikkeet syntyivät tällä telakka-alueella ja Solidaarisuusaukiolle on pystytetty muistomerkki lakkomielenosoituksissa kuolleiden telakkatyöläisten muistoksi.
Huomenna on vielä tovi aikaa ihmetellä Gdanskia ennen kotiin paluuta. Varsin hiljainen oli jouluaatto - ainoastaan hotellien ravintolat olivat auki, muutoin kaikki paikat kiinni. Joulupäivänä vanha kaupunki kävelykatuinen heräsi eloon ja turisteja oli liikkeellä varsin paljon.
Viimeisenä reissupäivänä poikkesimme Raatihuoneelle, joka puolestaan on restauroitu varsin huolella ja taitavasti. Renesanssityyli ja kattomaalaukset olivat vaikuttavia.
Alla Gdansk vuonna 1948 ja vastaava kuva tänä päivänä. Sodan jälkeinen jälleenrakennusurakka on ollut valtava.
Hotellimme Holland House sijaitsi varsin rauhallisella kävelykadulla Ulica Dlugalla.
Lähtöpäivänä ruokailimme puolalaista ruokaa tarjoavassa ravintola Gdanskassa, jossa näytti vierailleen myös tukku kansainvälisiä valtiomiehiä ja tietenkin myös Lech Waleca. Ravintola itsessään oli jo nähtävyys varsin rehevine antiikkisisustuksineen.
Hyvien ystävien kanssa on kivaa ja helppoa matkustaa. Kiitos matkaseurasta! :)
