Päivä Sodankylässä ja vähän matkan varrellakin

Lepuutimme kehoa tämän päivän ja ajelimme Sodankylään, teimme pikkuostoksia ja juttelimme tovin paikallisen kultasepän ja koruliikkeen omistajan kanssa. Kaksi lempeää koiraa toivotti meidät tervetulleiksi hännän heilutuksilla. Toinen ei jaksanut edes tervehtimään tulla. Olivat kuulemma olleet eilen patikoimassa ja tänään toipuivat tunturiretkestä. Tuttu tunne! Olimme hövelillä päällä, joten ostimme lahjat toinen toisillemme. Jos piipahdatte Sodankylässä ja paikallinen korumuotoilu kiinnostaa, poiketkaa Taigakoruun. 

Maanteiden varsilla ei täällä paljon katuvalot loista, mutta ruskan aikaan näyttää kuin koivut hehkuisivat kirkasta valoa. Keltaiset lehdet melkein häikäisevät. Varsinkin, jos aurinko vielä pilkahtaa.

Pyhälle takaisin körryytellessämme, noin 15 km Sodankylän jälkeen, poikkesimme katsomaan, mikä nähtävyys on Porttikoski. No - ensinnäkin ihan metsän keskeltä löytyi Porttikosken tanssilava: pieni, hyväkuntoinen, oikein perinteinen tanssilava. Siitä hieman eteenpäin kuljettuamme olimme kosken törmällä. Allamme näkyi Kemijoen sivujoki Kitinen ja seisoimme joen varrella jylhien kallioiden päällä. Pitäisi malttaa useamminkin poiketa pääväyliltä paikallisia nähtävyyksiä katsomaan. Ainakin täällä kansallispuistojen keskellä liikkuessa.

Koski ei nyt kuohunut, mutta joskus kesäsunnuntaina pitäisi sattua paikalle, kun Kemijoen voimalaitos ohijuoksuttaa vettä Kurkiaskan voimalaitoksen suluista.

Poikkesimme vielä Luostolle lounastamaan ja moikkasimme poroja matkalla. Mökilläkin oli vielä metsäneläin nököttämässä. Jänis taisi olla marjametsällä mökin takana. Pupu lähti rivakasti kiitämään, kun kuski yritti tehdä tuttavuutta.

Nyt saunaan ja pian taas torkkumaan! Sielu lepää.