Tällä erää viimeinen ilta Pyhällä on kääntynyt iltaan ja pian kallistumme katselemaan unikuvia. Päivä oli aurinkoinen, lämmin ja tuulinen. Tuulentuiverruksesta huolimatta pilvet pysyivät poissa pientä utuverhoa lukuunottamatta ja taivas oli kauniin sininen. Pidimme tänään rennon palautumispäivän eilisen patikoinnin jäljiltä.
Kävimme kevyellä kenttäretkellä ja lähdimme liikkeelle Porolaavulta, Pyhätunturin eteläpuolelta Tunturiaavalle päin. Suhteellisen tasainen metsäpolku vie suoalueen reunamille. Kosteikkojen yli pääsee pitkospuita pitkin - ovat tosin huonossa kunnossa. Uudet pitkospuut oli jo kannettu viereen, mutta eivätpä pinoissa paljon auttaneet. Kuski tallusti gore tex -kengissään mättäiden keskelle kuvaamaan tupasvilloja.
Aiemmin tuli todettua, ettei Pyhällä ole näkynyt eläimiä ainakaan siinä määrin kuin tänne tulomatkalla. Ja kuinkas sitten kylän raitilla kävikään? Poroporukka villiintyi kilpalaukkaan - tietenkin ajotiellä auton edessä. Melkoisia vandaaleja. Odottavat ensin tien sivussa silmät luimussa ja hyökkäävät kohdalla tultaessa viattomia autoilijoita kiusaamaan.
Mukava ja rentouttava oli tämäkin päivä. Syysloma alkaa olla takana päin ja kotimatka koittaa huomenna. Hyvää teki tämäkin Pyhä-reissu!
