Taputuksia kuskille - eilen ajoa vajaat 1000 km, tänään 1200 km

Saksan kotiin on tällä hetkellä matkaa noin 350 km eli olemme melkein perillä jo! Aikaiseksi aiottu startti aamulla unohdettiin jo aamuyöstä, kun parkkeerasimme hotellin pihaan. Olimme aivan yliväsyneitä ja tiedättekö, mitä silloin tapahtuu? Takapenkkiläinen alkaa nähdä mielenkiintoisia asioita. Väsymysharhoja siis. Silloin on viisasta pitää suu supussa eikä turhaan säikytellä kuskia kertomalla kaikenlaisista otuksista, joita tiellä vilistää.

Respan mukava nuori nainen oli tietoinen tulostamme ja kirjauduimme nopsasti sisään. Pikaisten suihkujen jälkeen pötkähdimme sänkyyn ja yritimme uinahtaa saman tien. Hieman vaati kierrosten laskemista kumpaiseltakin, mutta muutamien tuntien unilla tänään on yllättävän hyvin selvitty, vaikka ihan luokan priimusolo ei aivonystyröissä olekaan. Välillä vain tuijotellaan ja tuumitaan ja toinen tulkkaa tekemisissä eteenpäin. Mutta - pian helpottaa. Tämä parin päivän puristus oli tiedossa ja huomisesta alkaen saamme olla noin viikon paikoillamme. Ei autoa, ei mopoa eikä mitään muutakaan pärisevää härpäkettä hetkeen alle. Ihan omilla tassuilla tallustelemme tovin.

Aamun lähtö viivästyi senkin vuoksi, että mopon kotiinkuljetuksen onnistuminen on ollut maailmanluokan tähtitiedettä. Koko episodista saisi kirjoitettua vähintäänkin Katsastus-elokuvan vertaisen kulttileffan. Pääosassa puolalainen "minä en suostu mihinkään enkä varsinkaan auta ja säästän itseäni aivotyöltä" -hinausauton kuljettaja sekä suomalainen rahtimyyntiraimo, joka tekee tarjouksen, hyväksynnän jälkeen tuplaa hinnan ja toteaa, että "ei mun natsat riitä mihinkään eikä varsinkaan kohtuullistamaan tätä tuplahintaa". Ehkä voitte lukea rivien välistä turhautumisen tuskaisen määrän! 

Tänään on hyväntahtoisenkin Suomi-turistin hermopinteitä koetellut ihan yleisesti ottaen Puola, puolalaiset pimpulapompulakuljettajat ja suomalaiset hipsulahopsulakuljetusjärjestelijät. Lyhyesti - säätämistä, huolta, harmia, puheluita, laskuja - niitä on riittänyt. Päivän plussat ropsahtavat Yamaha-liikkeen kavereille. He ottivat minimaalisen korvauksen siitä, että he sekä säilyttävät pyörää että myös sitovat mopedin kuljetushäkkiin, jonka jälkeen arvovaltainen puolalainen kuski suostuu ottamaan sen kyytiinsä. Kas, kun Puolasta ei löydy moottoriajoneuvojen kuljetukseen tarkoitetun auton kuljettajaa, joka osaisi sitoa yhden moottoripyörän. Pahus sentään, toteamme! Toivotaan, että kuljetusepisodi on tänä päivänä saatu päätökseen. 

Päivän mukavin hetki oli respatädin tapaaminen. Hän auttoi hotelliin jääneiden laukkujemme kantamisessa ja saimme turvallisen loman ja jälleen näkemisen toivotukset hotellista lähtiessämme. Myös Yamaha-kavereita oli kiva nähdä. Täällä Puolassahan alkaa olla näitä tuttuja jo aika mukavasti!

Autolla on huristeltu tänään tähän mennessä noin 950 km. Yöllä Olsztyniin ajellessamme saimme katsella huikeaa salamashowta, joka välkehti välillä koko taivaan leveydeltä. Salamointi kesti kauan, mutta vesisade alkoi vasta, kun pääsimme hotellihuoneeseen. Aamulla aurinko porotti taas pilvettömältä taivaalta ja nyt iltakymmenen aikaan lämpötila on edelleen +26. 

Maisemat ovat olleet tänäänkin kauniita, kumpulevia, avaria ja ensimmäiset vuorten siluetitkin ovat jo näkyvissä. Yksi tienpätkä oli hauska. Haikara istui jokaisen valotolpan päällä vahtimassa liikennettä. Matkalla poikkesimme ruokailemaan pieneen kylään, josta takapenkkiläinen bongasi muun kuin huoltoaseman ravintolan. Oli aika jännä siisti, puu-kivisisusteinen paikka, jossa oli maukas ruoka ja hieman erilaisia annoksia. Aikaa kului, mutta oli sen arvoista. Saimme samalla jaloteltua ja ostettua samalta kylältä juomaa matkaevääksi. Pitäisi nimittäin muistaa juoda tällä helteellä. Ennen Tsekin rajaa poikkesimme huoltamolle ostamaan sekä Itävallan että Tsekin vinjetit. Niiden turvin saapi huristella maksullisia moottoriteitä 10 päivän ajan.

Tänään olemme onnitelleet majatalon Heikki-isäntää. Hyvää syntymäpäivää! Ei ihan ehditty kilistelemään kuohuvia, mutta ehkäpä korjaamme asian huomenna.

Takapenkkiläinen kävi eilen illalla huoltamolla ja takaisin tullessa näky oli tällainen. Ei ole silminnäkijöitä, jotka kertoisivat, menikö kuskilta hermo...? 😊

Kauniita unia tältä erää. Tarinatoimisto avautuu jälleen huomenna. Toivotaanko kaikki, että seuraavan parin viikon ajan tiedossa on vain ihan tavallisia turistitarinoita..? Eihän se ole niin jännää kuin tällainen viikon kestänyt härdelli, mutta tovin voisimme mennä ihan vain kivoilla lomakohdevinkeillä.