Eilisillan salamaräiske ylsi päällemme aamuyön tunteina. Emme jaksaneet rullata pimennyskaihtimia ylös, jotta olisimme myrskyä katselleet, mutta pauke oli hurja. Osittain siksi, että täällä ei kovin kummoisesti ikkunoihin ja oviin panosteta. Ikkunaruudut helisevät ja ikkunat paukkuvat jo pelkästä aivastuksesta.
Aamulla oli jo suhteellisen selkeää. Pienestä ripsauttelusta huolimatta lähdimme aikamme kuluksi käymään Capacissa kaupassa. Paikallisilla papparaisilla oli ohjelmaa, kun juoksimme ajotiellä valtavien vesirapakoiden välistä. Liikenne ystävällisesti seis ja hymyileviä kasvoja molempiin suuntiin menevissä autoissa. Vaikka liikennekulttuuri vaikuttaa ensi tuntumalta kaoottiselta, jalankulkijoille annetaan tietä kohteliaasti.
Viimeinen lomapäivä Palermossa alkaa kääntyä iltaan. Suomesta tuli jo pientä vinkkiä, että rauhoittukaa. No, tämä päivä on todellakin otettu ihan rauhallisesti. Altaallekin olisi voitu mennä köllöttelemään, mutta pilviverho tuli ja meni sen verran tiuhaan, että jätimme väliin. Sen sijaan kauppareissulla osuimme kylän rientoihin.
Mitä lie juhlittu, mutta ette voi edes kuvitella, millainen autontorvien tööttäily kapeilla kujilla kuului, kun pääkadun sulkeminen sai aikaan täydellisen liikennesuman jokaiseen suuntaan. Yksi poliisipolo yhdessä risteyksessä yritti pitää järjestystä yllä, mutta taisi parka saada vain haukut niskaansa. Kyllä olisi korvatulppia tarvittu tööttiraivon keskellä!
Siitä tulikin mieleen, että löysimme niille meidän ihanille naapureille täydellisen tuliaisen. Meidänkin kulmilla kun eräällä naapurin sedällä on herkkä tööttipeukalo! :)
Osa Sisiliaa on nyt nähty ja huomisiltana myöhään olemmekin jo kotona. Kotimaan marraskuun kelit tuntuvat täällä kieltämättä aika kaukaisilta. Tällainen loppusyksyn-alkutalven aurinkoannos ja arjesta irtaantuminen kummasti piristävät! Mutta nyt - Palermo painuu unten maille..
