Kesäloma!

Jopas sitä jälleen odotettiin, kesälomaa! Lähdimme saman tien Länsi-Suomeen ystäviä tapaamaan. Ennenkin on todettu, että kun pakkaa saman tien kimpsut ja kampsut ja lähtee heti reissuun, työt unohtuvat parhaiten. Tarkoitus oli startata reissuun mopedilla, mutta pitkän hellejakson jälkeen juuri tänä viikonloppuna sadekuurot parkkeerasivat eteläisen Suomen ylle. Näin ainakin ennustettiin. Matkan varrella näkyi sekä pitkää että pätkää ajoneuvoa. :)

Tampere-Pori-välillä ei ole turhan paljon taukopaikkoja saati mukavia kahviloita. Loppumatkasta bongasimme opasteviitan Leineperin ruukkiin. Sinne siis! Ruukkialue osoittautui todella kauniiksi miljööksi ja onneksi kahvilakin oli auki, samoin useat pienet käsityöpuodit. Mukavan sepän kanssa juttelimme tovin ja hän kertoi, että kotimaan matkailijoita on riittänyt kylliksi ja kauppakin on mukavasti käynyt. Oli kiva pitää taukoa ja tepastella tovi historiallisessa miljöössä. Leineperin ruukissa vietetään tänä vuonna 250-vuotisjuhlia. Ruukki on perustettu 1771 ja raudanjalostus siellä päättyi 1902.

Kahvit nautimme Kahvila-Ravintola Savipakarissa. Alueen naiset ovat aikanaan kokoontuneet rakennukseen leipomaan leipää. Yhteen uuniin on mahtunut kerrallaan noin 15 leipää paistumaan.

Muutama kuuro on sattunut kohdalle ja ystävien & takapenkkiläisen kummipojan mökillä salama iski noin 50 metrin päähän muuntajaan. Ukkosen jylinää kuului pidemmän aikaa kauempaa. Kun istuimme ulkona terassilla, luonto yhtäkkiä hiljeni täysin, järven pinta oli aivan tyyni ja kuin tyhjästä salama iski täydellä voimalla, rätinällä ja valolla jotakuinkin viereen. Olihan kokemus ja kyllä säikäytti. Hyppäsimme turvallisempaan paikkaan ja saman tien alkoi kova sade raekuuroineen. Salamaa ja ukkosta lukuun ottamatta saimme nauttia aivan ihanista kesäilloista ystävien seurassa. Loma ei olisi voinut alkaa kauniimmissa tunnelmissa. Kesäiset maisemat järven rannalla, hyvää ruokaa, saunan lämmitys, isännän kitaramusisointi ja ystävät. Ihan täydellistä! Kuski auttoi hieman olemisen ohessa kummipojan/vierasaitan rakentamisessa ja me ystävykset pääsimme pitkästä aikaa juttelemaan oikein kunnolla. Tekee hyvää sellainen!

Kesäsestä järvimaisemaa voisi katsella ja ihastella vaikka läpi yön. Jotakin mieltä rauhoittavaa vedessä, pilvenhattaroissa, kukkasissa, lintujen laulussa ja rantakoivuissa on. 

Tänään siirryimme Porista Hinnerjoen kautta Turkuun. Toinen takapenkkiläisen pitkäaikaisista - voidaan puhua jo vuosikymmenistä - ystävistä asuu Hinnerjoen taajamassa (kuten siellä päin sanotaan) ja heitäkin oli ihana nähdä korona-aikojen jälkeen. Viime vuonna harvoja läheisiä tuli tavattua, joten nyt on mukavaa tavata ihan kasvotusten. Mutta minne ne vuodet oikein hävisivät ja häviävät?

Turussa vietämme vuorokauden ihan turisteina, mutta täälläkin ehdimme jo treffata kuskin konsultti-kollegan ja tuoreen isän perheineen. Heidän pikkuruinen miehenalkunsa oli kerta kaikkiaan hurmaava. Suuret siniset silmät, pitkät ripset ja utelias katse. Sellaista pikku ihmistä olisi voinut katsella ja seurata vaikka kuinka kauan! Hauska tutustua koko perheeseen ja on niin hienoa, kun hyvät ihmiset saavat perheenlisäystä.

Kahvittelujen jälkeen lähdimme kirjautumaan sisään hotelliin. Aiemmin iltapäivällä kirjautuminen tökki, koska huoneiden luovutus oli myöhässä. Huone saatiin ja sen jälkeen lähdimme kävellen parin kilometrin päässä olevaan Turun keskustaan. Ruokapaikkaa etsiessä meni tovi. Aika moni ravintola oli sunnuntai-iltana kiinni tai sitten vastaavasti aivan täynnä. Löysimme italialaistyyppisen ratkaisun, mutta valitettavasti hyvät raaka-aineet oli pilattu aivan liiallisella rasvalla. Ei voi sanoa, että kala-annoskaan olisi ollut kovin terveellinen tai kevyt, koska siika uiskenteli rasvassa. Ruokaa odotellessa tuumailimme, missä huomenna kävisimme ja muutama kohde löytyikin. Niistä sitten myöhemmin!

Huomisen pyörimme vielä Turussa ja ajelemme illaksi kotiin. Eilen illalla oli pakko  pysähtyä kuvaamaan tien pientareelle ilta-auringon valoa. Oi, mitkä värit!