Hyppäsimme istumahissiin lumikenkien ja sauvojen kanssa ja huipulla, ravintola Tsokassa, tankkasimme ensin vohvelit naamariin. Lievässä sokerihumalassa ei tarpominenkaan tunnu niin raskaalta!
Kiersimme huipulla olevan Digitan maston, joten Pyhätunturilta avautuvat maisemat näimme joka suuntaan, silmän kantamattomiin. Pyhänkasteen putous lampineen oli vankassa jäässä.
Muutaman kerran lumikengät humpsahtivat syvemmälle, mutta pääasiassa pysyimme "pinnalla". Yhteensä reippailimme reilut kolme tuntia, joista viimeisimmän tunnin ajan laskeuduimme perusleiriin eli Huttu-Uulaan rinteiden juurelle. Lohisopat nautimme terassilla ja jäimme vielä toviksi nauttimaan auringosta.
Kaiken kaikkiaan noin viiden tunnin ulkoilu - ei hassumpi päivä! Siitäkin huolimatta, että meistä toiselta meinasi energia vallan loppua. Kummaltakohan?
