Autoajelulla Sodankylässä

Viime päivien retket ja lumitemmellykset alkavat tuntua jaloissa ja kehossa - mukavasti, mutta sen verran, että tänään retkeilimme autoillen. Kävimme Luoston hiljaisuutta kummastelemassa ja Sodankylän raitilla pyörähtämässä. Takaisin mökille ajelimme pienempiä teitä. Ne ovatkin ainoita, joilla talvirenkaita on tarvittu. Muutoin tiet ovat aivan kuivia, vaikkakin lumipenkat reunustavat pientareilla. Alkuun ei millään meinannut tottua näihin valkoisiin näkymiin, kun kotona talvea ei oikeastaan tullut ollenkaan.

Tänään on mökki siivottu ja osa tavaroista pakattu jo autoon. Huomenna starttaamme kotia kohden etelään. Siellä onkin ollut jo todella lämpöiset kelit. Saapas nähdä, kuinka paljon esikoita ja muita kukkasia kukkii jo. Krookuksien kukinta alkaa olla kohta jo ohi. Niin lämpöinen on ollut kevät.

Eläimiä on näkynyt todella vähän. Metsässä toki linnut livertelevät ja kuukkelit kiertävät kehää taukopaikoilla, mutta esimerkiksi poroja näimme tulomatkalla vain kerran. Eilen yksi täysin valkoinen pupujussi pomppi mökin takahangilla. Kuski yritti saada kuvan, mutta pitkäkorva karkasi muille lumille.

Kuski sai kuin saikin kaivettua pikkuruisen kuusen lumien alta esiin. Olemme seuranneet kuusen kasvua monta vuotta ja tsempanneet sitä pinnistämään ja ponnistamaan taivasta kohden. Sinnikäs puu, joka joskus joulun aikaan on koristeltu komeaksi joulukuuseksikin!

 

Hei, hei Pyhätunturi ja mökki tällä kertaa! Ehkä ensi kesänä ajelemme jälleen halki Suomen tänne pohjoiseen.