Ranskalainen keittiö yllättää, hyvässä ja pahassa

Threeland-hotellissa Luxemburgin liepeillä jopa takapenkkiläinen nukkui pitkät unet. Hiljaista oli ja sängyt superhyvät. Poislähtöä venytimme yhteentoista, sitten suuntasimme kaupunkikävelylle Luxemburgiin. Aamun lämpöasteet +26. Nahka-asuissa kävi kateeksi kesähepeneissä viipottavaa väkeä. Katselivat meitä kuin marsilaisia.

Chambre de Deputes

Suurherttuatar Charlotte (ja kuski).

Luxemburgin Notre Damen katedraali

Vilhelm II

Luxemburg on muuten moottoripyöräilijälle ystävällinen kaupunki, maksuttomia mopoparkkeja on lähes joka risteyksessä.

Tyylikäs ja vilpoinen ajoasu.

Matka jatkui osin moottoriteitä ja myöhemmin maaseutureittejä kohti suurta luonnonsuojelualuetta, jossa seuraava majoituspaikkamme sijaitsee. Usko meinasi loppua, kun bongasimme tien varressa kameleita. Nyt taisi navigaattori tehdä viimeisen tempun!

Ranskalainen keittiö? Turha etsiä Ranskasta! Joka kylässä on apteekki, mutta ei yhden yhtä auki olevaa ravintolaa tai edes ruokakauppaa. Myös huoltoasemat ovat kortilla - kirjaimellisesti. Eipä ymmärtänyt mopomies Suomesta, mitä automaatti solkkasi. Onneksi omituinen kyläkauppa tien poskessa myi menovettä epämääräisestä mittarista. Juuri ennen määränpäätä löytyi jonkin sortin markettikin, joten edes hampaanpesuvettä löytyi. Sekä Ranskassa että muissa maissa matkan varrella on poliiseja näkynyt riittävästi. Tänään yksi partio väijyi metsätiellä matkalaisia. Hyvä on, että väijyvät. Kaikenlaista tonttua täälläkin taivaltaa tien päällä.

Mutta se ranskalainen keittiö! Pääsipä yllättämään niin, että tätä iltaa emme unohda koskaan. Les Charmilles de Mormal - pistäkääpä hotellin nimi muistiin! Kaksi tähteä, ansaitsisi kaksitoista! Matkan varrella hiipi mieleen, että minkähänlaiseen luukkuun saavumme. Paikka on kuin karamelli keskellä kauniita maalaismaisemia. Tiedustelimme paikan isännältä ruokapaikkaa. Yksi (ainoa auki oleva) olisi ollut noin kolmen kilometrin päässä ja on erikoistunut juustoihin. No, moni tietää kuskin mieltymykset: ei juustoa, ei.

Toinen vaihtoehto oli syödä hotellilla "jotain pientä". Sovimme ruokailun tunnin päähän ja voihan "Voila"! Isännän mamma oli loihtinut sellaiset antimet, ettei mitään rajaa. Sovimme ruokailevamme ulkona ja kun kävelimme viereisen rakennuksen pihaan, meitä odotti nurmelle katettu pöytä. Hetki oli niin uskomaton, että itku ilosta meinasi päästä.

Parfait - täydellistä!

Toimii, eikä kilometrit paina!

Aperitiivit: pientä suolaista ja bastista. Alkuruoka: hunajamelonia, parmankinkkua, portviiniä. Pääruoka: pitkään haudutettua lihapataa ja pastaa, valkoista/punaista/roseviiniä. Väliruoka: juustolajitelma, viiniä maun mukaan. Jälkiruoka: cappuccino-leivos, kahvi/tee. 25 € per hlö. Uskomaton päätös tälle päivälle! Monsieur hääräsi ympärillä ja mamma hämmensi patoja keittiössä. 10 pistettä Ranskalle tänään! Mummeli oli otettu, kun kävimme kumartamassa keittiössä.

Elämä mallillaan! Kauniita unia.