perjantai 25. joulukuuta 2020

Rauhaisaa, rentouttavaa joulun aikaa!

Joulupäivä kallistuu hiljalleen iltaa kohden. Tänään metsälenkin aikana leijaili taivaalta isoja, valkoisia hiutaleita. Juuri sellaisia, kuin jouluna täytyykin taivaalta tupsahdella. Maa peittyi hetkeksi aivan hennon valkoisen harson alle. Sää oli tänään pitkästä aikaa ihmeellisen tyyni. Pikkuinen pakkanen ja reipas kävelylenkki tekivät hyvää! Ihan kuin metsäpolun varrella olisi tonttukin vielä piileskellyt - punainen pipo vain vilahti!


Metsässä saniaiset olivat vielä aivan vihreitä. "Pitkospuut" puolestaan todella liukkaita. Pihallakin narsissit taitavat kohta puhjeta kukkaan - hassuiksi ovat talvet täällä etelässä menneet. Yhden lenkkipolun varrella ilahdutti pikkuinen, koristeltu luonnonkuusi. 




Hieman kantaaottavampaakin taidetta näkyi Myyrmäen reiteillä kulkiessamme. Sattui vielä olemaan taiteilija itse maalaamassa, ihan luvallisesti, työmaa-alueen suoja-aitoihin.


Päätimme jäädä täksi jouluksi kotiin. Jätämme Pyhätunturi-reissun tuonnemmaksi, mikäli koronatilanne kevään mittaan hellittää. Ihana on kotonakin olla - koristella joulukuusi ja muutenkin ripotella joulukoristeita sinne tänne. Kajaanin ihanilta ystäviltä tuli niin suloinen lahja, ettei tohdi edes käyttöön ottaa! 


Joululeipomuksia teimme vanhasta muistista yhtä paljon kuin ennenkin. Haluaako joku tulla juhannuksena nauttimaan joulutorttuja ja pipareita..? Tänä jouluna ei vieraita voi käydä, joten pakastimesta löytyy tarjottavaa keskikesän juhliin asti.


Toivotamme kaikille rauhaisaa joulun aikaa ja turvallista, onnellista tulevaa vuotta 2021!



sunnuntai 6. joulukuuta 2020

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Itsenäisyyspäivä alkaa kallistua iltaan. Sitä ei tosin juuri huomaa - harmaan pilviverhon alla päivä ei jaksa valjeta ollenkaan. Perjantaina pienen hetken viivähti hento valkoinen harso maassa, mutta lumi suli pois saman tien.


Itsenäisyyspäivää olemme viettäneet rauhallisesti. Kävimme viemässä kuskin mummon ja ystävämme isän haudalle kynttilät Helsingin pitäjän kirkon hautausmaalle. Samalla pyörähdimme Pyhän Laurin kirkossa hieman tunnelmoimassa ja muistelemassa omaa hääseremoniaamme.




Juurikin tällä kirkkokäytävällä tapahtui vuosikymmenen huijaus, kun kutsuimme ystävämme 50-vuotisjuhlia viettämään ja kuinkas sitten kävikään. No, hyvin kävi ja hauskaa oli, kun juhlien todellinen syy paljastui!

Joulua kohden hipsutellaan ja vuodenvaihteen jälkeen toivomme entistä parempaa tulevaa vuotta. Tai pitäisikö sanoa ainakin normaalimpaa.


tiistai 1. joulukuuta 2020

Koronasyksyn kuulumisia

Toinen korona-aalto on käynnissä, joten melkoisen rauhallista on ollut elo. Edellisestä päivityksestäkin on näköjään jo kuukausi aikaa. Tanssitunnitkin ovat taas siirtyneet nettiin, mikä on ymmärrettävää ja turvallista tässä tilanteessa. Tehokas oli Heleniuksen Samin vetämä sambatunti netinkin kautta. Hiki tuli! Harmillisesti säät eivät ole ulkoilua suosineet, mutta silloin tällöin on päästy kuivin jaloin iltalenkeille ja sunnuntain vihmovassa kelissä uskalsimme jopa Helsingin keskustaan. Siellä olikin varmasti säästä johtuen todella vähän ihmisiä. Espan puisto oli puettu jälleen säihkyvään talviloistoonsa. Hakaniemen rannassa aiemmin syksyllä puolestaan aurinko värjäsi koko maiseman purppuraan.




Vantaan alikulkutunneleista on ennenkin napsittu kuvia. On piristävää ja hauskaa katsella harmaan betonin sijaan erilaisia graffitiluomuksia. Onhan tuollainen köllöttelevä karhu (tai mikä lie) hilpeä näky. Selkeästi graffitit estävät myös kaikenlaista ikävää töhrimistä.




Yhden kerran on uskallettu ravintolaan syömään. Elite-kulttuuriravintolassa ei ole tullutkaan poikettua moneen vuoteen. Hienosti oli muutama pöytäseurue asemoitu siten, että turvavälit säilyivät. Henkilökuntakin piti maskeja koko ajan. Ja nam - ruoka maistui!




Sunnuntaina todellakin sää oli kurja ulkoiluun, mutta suotuisa mm. museokäynneille. Lähdimme varovaiselle tiedusteluretkelle Päivälehden museoon ja Valokuvataiteenmuseon Kämp K1 -tilaan. Ensimmäisessä on parhaillaan menossa Mauri Kunnaksen Seitsemän koiraveljestä -näyttely, lähinnä lapsille :) ja jälkimmäisessä puolestaan Douglas Kirklandin kuuluisat kuvat Marilyn Monroesta ja Coco Chanelista. Päivälehden museossa ei onneksemme ollut ketään muita, joten saimme temmeltää rauhassa!






Pitihän myös Stockmannin perinteinen jouluikkuna käydä kurkkaamassa. Ja siellähän pimputteli kollegan veli, Tuomas Kantelinen, joka on myös säveltänyt jouluikkunoissa helkkyvän musiikin. Palkkioksi sävellystyöstä hän halusi päästä edes hetkeksi osaksi jouluikkunaa. No pääsi - ihan koko ajaksi!



Kämp Gallerian pohjakerroksessa oleva K1-tila on tosiaankin Suomen valokuvataiteen museon näyttelytila. Jälleen kurkimme ensin, mikä on tilanne näyttelytilassa. Koska ihmisiä oli vain muutama, uskaltauduimme sisään. Maailmantähtien ikuistaja Douglas Kirkland kuvasi Hollywood-ikoni Marilyn Monroen ja muodin uranuurtaja Coco Chanelin uransa alkuvaiheessa,1960-luvun alkupuolella Look-aikakauslehteen. Monroen kuuluisasta kuvaussessiosta oli esillä valtava määrä otoksia. Monroe teki vaikutuksen kokemattomaan, nuoreen valokuvaajaan sessiossa, jossa kuvausrekvisiittana olivat vain sänky valkoisine silkkilakanoineen, Frank Sinatran musiikki ja Dom Perignõn -shampanja...




"Hän otti suurennuslasin ja alkoi tutkia kuvia määrätietoisemmin. Ilme kirkastui hieman, kun hän teki muutaman `löydön´", Douglas Kirkland.



Kahdeksan kuukautta myöhemmin Kirkland kuvasi Coco Chanel -reportaasia Pariisissa, kun hän sai tietää, että Marilyn Monroe oli kuollut. Suunniteltu toinen kuvaussessio jäi toteutumatta.


"Mademoisellen hiukset olivat mustat, ja niiden päällä oli hattu, jota en koskaan nähnyt hänen ottavan pois. Hänen piirteensä olivat terävät ja päättäväiset", Douglas Kirkland



Joulukalenterin (jonka Heläys-ystävä meille osti) ensimmäinen luukku on avattu. Suklaisia yllätyksiä on luvassa jouluun asti. Näinä kummallisina aikoina - turvallista joulunodotusta kaikille!




torstai 29. lokakuuta 2020

Mopo meni unten maille

Mopo on ajettu talvisäilöön ja olipas kilometriköyhä kesä mopoajelujen mielessä. Korona kummajainen on vaikuttanut varmasti meidän kaikkien lomailuunkin. Saapas nähdä, missä mallissa maapallo makaa ensi kesänä. 

Syksy on ollut leuto ja värikylläinen, joten luonnossa liikkuminen on maistunut. Pari viikkoa sitten osa pelloista oli vielä kauniin vihreitä. Ilta-aurinko puolestaan sävytti ruskaa entistäkin syvemmäksi. Kävimme katsastamassa kuskin metsästysseuran saalistusmaita ja tähystystorneja.





Maassa mötkötti sammalmätäs, jolla oli ihan selvästi joko savuke tai tikkari suussa. Eikö?


Kellojen siirtäminen on aiheuttanut ainakin takapenkkiläiselle ylimääräistä väsymystä. Yksi tunti sinne tai tänne - luulisi ettei paljon vaikuta, mutta niin vain tekee. Siitä ja varhain pimenevistä illoista huolimatta olemme laittaneet tossua toisen eteen ja lähteneet iltaisin happihyppelyille aina, kun sää on sallinut. Harmaiden ja kosteiden kelien koitettua on toivomuslistalla kevyt, valoa tuova lumipeita. Toisaalta - onhan näissä pimenevissä illoissakin oma viehätyksensä!






tiistai 13. lokakuuta 2020

Valmiina talveen! :)

On kerrankin varusteet kunnossa hyvissä ajoin. Talvi tulkoon! Ja hanget! Hankimme lumikengät. Kuski bongasi mukavan tarjouksen hyvistä lumiläpsyttimistä, joten hankimme varusteet tulevia talvitaapertamisia varten. Toivotaan, että joskus vielä tänne eteläänkin tuiskuttaisi lunta kinoksiksi asti. Ihan ei nurmikolla askel edennyt.


Toisaalta on ollut mukavaa, kun lämmintä on piisannut ja ruska loistaa aina vaan. Lähimetsissä ja poluilla on ulkoiltu paljon, on treenattu tanssia ja yritetty muutenkin tehdä kaikkemme, jotta kropat pysyisivät kunnossa. Mopoa ei ole viety talviunille, mutta eiköhän sekin pian tapahdu. Kosteilla ja puiden lehtien peittämillä teillä ei kannata enää huristella. Metsäpolulla puolestaan kannattaa liikkua. Siellä saattaa kohdata suloisia nappisilmiä. Peurat eivät näillä leveyksillä paljon ihmisiä hätkähdä.







Takapenkkiläinen vietti työpaikan tiimipäivää lähimaastoissa. Ehdotin tiimipäivän ohjelmaksi ulkoilua. Kun ehdottaa, saa järjestää. Kävimme kuskin kanssa testailemassa eri reittejä ja kellotimme sopivan reippailureitin. Sateiset sääennusteet paranivat päivä päivältä ja saimme päivän aikana jopa auringonpaistetta. Nautimme luonnosta hitaasti metsäpolkuja edeten ja Pitkäkoskea ihaillen.

Iltapäivän kruunasi tutustuminen asahi-liikuntamuotoon. Lempeät ja rauhalliset liikesarjat rauhoittivat ja kaiken tietysti kruunasi se, että asahi-opettajamme oli artisti, muusikko, jooga- ja asahiopettaja Jore Marjaranta. Jorelta saimme vielä aivan extra-yllätysken, kun hän tuokiomme lopuksi esitti biisin Niin kaunis on Helsinki nyt. Tosi hieno hetki. Koska Jorella sattui olemaan syntymäpäivä, me puolestamme lauloimme hänelle onnittelulaulun ja palkitsimme munkilla ja pillimehulla!





Tiesitkö muuten, että 4. lokakuuta vietettiin korvapuustipäivää? Me emme tienneet ennen kuin naapurin täti, se ihana, kiikutti meille korvapuustit. Sattui olemaan takana harvinaisen liikunnallinen päivä, joten tarpeeseen tulivat ja hyvällä omallatunnolla söimme! :)


Metsästyskausikin on alkanut. Takapenkkiläinen kyllä ihmettelee, miksi häntä ei ole hyväksytty metsästysseuraan..? Kyllä ainakin pupuset tykkäisivät!


On unohtunut kertoa, että Pyhä-reissumme viimeisen illan kruunasivat revontulet. Nettisivua http://aurorasnow.fmi.fi/ kannattaa seurailla. Sieltä voi katsoa, milloin ja missä revontulet ovat aktiivisia. Viimeisenä iltana Pyhätunturi kupeessa, sivusto kertoi, että revontulet alueella ovat aktivoituneet. Ja kylläpä olivatkin kauniita! Kuski sai hienoja kuvia taivaan ihmeellisistä valoleikeistä.





Kotimatkalla metsän eläimiä ei näkynyt yhtä paljon kuin mennessä, mutta metsoja tien pielen varvikoissa käyskenteli siellä täällä. Tämän kuvan oton jälkeen kuski tekikin siinä ohimennen jarruremontin. Auton jarruista tuli melkoinen katku, mutta entinen rallimies paukutteli jarrut järjestykseen ja matka jatkui.


Koronakurimus jatkuu aina vaan. Takapenkkiläisen työnantaja muisti työntekijöitään hengityssuojaimilla. Ja niillehän kyllä löytyy käyttöä! Meillä kaikilla...


Syyskelit ovat olleet kauniita. Kuten viime vuonnakin, osa perennapenkkien kukkasista on ruvennut kukkimaan uudelleen ja osa ruukuissa olevista hehkuu vielä kauniisti. Tästä kaunokaisesta kiitokset lähtevät kuskin äidille!