Aostan laaksoa pitkin Chamonixiin

Dolomiitit hallitsivat eilen maisemia, tänään Alpit. Piemonten jälkeen Alpit siinsivät ensin pitkän matkaan horisontissa ja niiden massiivisuuden ymmärsi loputtomasta vuorijonosta. Aoastan laaksoa pitkin ajellessamme reitti kääntyi vuoria kohden. Aostan laaksossa merkille pantavaa oli se, että asutusta oli läpi koko laakson ei vain kyliä siellä täällä. Taloja näkyi tasaiseen tahtiin suht´ korkealle vuorten rinteisiin.

Sitten alkoikin tunneleita riittää! Ja moottoriteitä. Ja moottoritiemaksuja! Tälle reitille riitti maksupisteitä ja tuntuu, että jokainen niistä oli erilainen. Vain kerran tuli tenkkapoo, kun rahastuskopissa piti olla ihan oikea ihminen vastaanottamassa maksuja. Ei ollut. Jouduimme pakittamaan toiselle luukulle, takana pakettiauto, joka onneksi antoi tilaa. Ongelma oli se, että motarin alkupisteessä emme saaneet tikettiä, jonka perusteella maksu suoritetaan. Aikamme tuskailtuamme, jostakin kopista ilmestyi reipas rouva neuvomaan, kuinka toimia. Taas huidottiin käsiä ja puhuttiin ristiin italiaa ja englantia. Aina asiat selviävät ja niin matka jatkui. Yhdellä maksupistellä takapenkkiläiseltä tipahti lomakosta kolikko (ruotsin kruunuja) ja aikamme motarilla ajettuamme poikkesimme Station servizolle. Laitoimme mopon parkkiin ja saman tien takapenkkiläistä lähestyi mies, joka ojensi kolikon. Hän oli ollut takanamme, kun kolikko livahti sormien välistä. Satuimme kaikista taukopaikoista samalle ja parkkipaikalle liki vierekkäin. Aivan kummallinen sattumus! Hän oli kohtelias ja huomaavainen mies. Huoltoasemalla olikin sitten ihan oma ohjelmanumeronsa, kun ns. tehostetun palvelun paikoissa ruoka on tilattava ensin itse automaateilta. Sitten mennään maksamaan yhdelle kassalle, josta saada syötävät ja jonotetaan toiselle, josta saadaan juomat. Ei niin kovin näppärää. Ainakaan turistille, joka ei ymmärrä systeemiä. Onneksi yksi henkilökunnan täti suostui vastaamaan englanniksi ja rahasti tilauksemme ilman automaattitilauksia. Olipahan härdellipaikka! Ei toiste moiseen. 

Ja Alpit! Euroopan suurin ja korkein vuoristo kahdeksan valtion alueella. Korkein vuori on Mont Blanc, jonka juurella nyt kirjaimellisesti olemme. Poimuvuoristo syntyi noin 55 miljoonaa (!) vuotta sitten. Viime kerralla kävimme Mont Blancin huipulla, joten tänään olemme viettäneet rauhallisen päivän tutustumalla kylään ja sinne puolestaan kävelimme vehreää kävelyreittiä pitkin. Koko reitin ajan vieressä virtasi turkoosinvärinen vuoristojoki. 

Chamonix:ssa oli huisat seinäkiipeilyn maailmancupin kilpailut. Heput kiipesivät pystysuoraa kiipeilyseinää ylös noin 5-6 sekunnissa! Olipas aika huiman näköistä. Kiipeilyharrastajia on muutenkin tässä kylässä huomattavan paljon - luonnollisesti. Paljon näkyy myös iäkkäitä pariskuntia, jotka näyttävät siltä kuin olisivat harrastaneet näitä vuoria ja patikointia sitkeästi läpi elämänsä.

Söimme kylällä mukavassa ravintolassa hauskan tarjoilijakaverin palveltavina. Tepastelimme samaa reittiä takaisin hotellille, joka onneksi on hieman sivussa kylältä. Täällä on todella paljon turisteja ja keskustassa kävi melkoinen vipinä. Vaatekaupoissa on jonkinlainen season-ale käynnissä ja jokaisella merkillä on omat pikku putiikkinsa. Takapenkkiläinen ilahtui Patagonia-liikkeestä, mutta siellä käytyään oli todettava, että Suomessa Partioaitassa on paremmat Patagonia-valikoimat. Jännää.

Joka päivä muistutamme itsellemme, miten onnekkaita olemme, että meillä on mahdollisuus tällaisiin kesälomamatkoihin. Mopoharrastus on tuonut meille valtavasti kokemuksia ja olemme nähneet paikkoja, joihin tuskin muuten olisimme koskaan tutustuneet. Miten paljon yhden matkan aikana näemmekään. Ja nyt kun näillä kulmilla ollaan, huomenna ohjelmassa saattaa olla ripaus Chaplinia. Takapenkkiläisen toiveesta tietenkin. Tänään nautimme kuitekin vielä Mont Blancin maisemista. Hotellimmekin on kuin karamelli ja meillä on viihtyisä huone ihan ylimmässä kerroksessa. Hotelli Eden, Chamonix: suosittelemme!

Bolzano-Garda-Monza-Como

Päräytimme varhain aamulla liikkeelle Bolzanon hikisen ja meluisan yön jälkeen. Huone oli periaatteessa hiljainen, mutta yläkerrassa sattui olemaan eläjä, joka lähes läpi yös tassutteli raskain jaloin pitkin huoneistoaan (osa talon asunnoista oli omistusasuntoja) ja äänistä päätellen siivosi tai touhusi muuten vain feng shuita kohdalleen. Sen jälkeen alkoi alakerran kahvilassa kolista, joten kuumaakin kuumemman yön unet jäivät varsin vähäisiksi. Mutta eipä se mitään. Näitä sattuu väkisin kohdalle, kun kuukausi reissataan. Muutoin onkin mennyt tähän asti ihan nappiin hotellit. Cappuccinoa vain vähän enemmän nassuun, niin ei väsymys paina. 

Tämän yön olemme Comon rinteillä lähes uudessa huoneistossa. On siistiä, kun kaikki on melkein kuin pakasta vedettyä ja pihalla on autoille ja mopoille oma katos. Ainakaan liikenteen melu ei tänne yllä, niin korkealla olemme. Sveitsin raja on aivan vieressä ja illalla näkyi autoletkoja jonottamassa Sveitsin puolelle.

Tänään blogiteksti on lyhyesti taputeltu syystä, että päivän reitti kulki useamman niin upean kohteen kautta, että päivä vierähti nopeasti iltaan. Nukkumaan on matkaajien päästävä pian. Gardajärvi, Lago di Garda, oli päivän ensimmäinen pääkohde. Siellä kävimme myös viimeisimmällä moporetkellämme, mutta nyt kiersimme järven toiselta puolelta. Alkumatkan taivalsimme Dolomiittien kyljessä ja sen jälkeen pitkän pätkän aivan Gardajärven kupeessa. Reilun viidenkymmenen kilometrin mittainen Garda on Italian suurin järvi ja sen rannalla sijaitsee 25 kuntaa. Laivaliikenne hoidetaan pääasiassa Italian liikenneministeriön toimesta ja yksityiset yrittäjät täydentävät reittejä. 1930-luvulle asti ainoa kulkuvälinen Gardan kaupunkien välillä oli vene. 30-luvulla Mussolini rakennutti järven ympäri ensimmäisen tien. Nykyisin myös pyöräilijät ja jalankulkijat on huomioitu erinomaisesti. Satuimme huomaamaan rantaraitilla mukavan, rauhallisen kahvilan. Pirtelöt ja cappuccinot antoivat piristysruiskeen. Tänään on myös vettä juotu kiitettävät määrät. Ei siis havaintoa ainakaan vielä veden säännöstelystä tai hätätilan julistamisesta Lombardiassa. Tänään matkan varrella näkyi huikean suuria viini- ja hedelmäviljelyksiä.

Kuskin kiinnostuksen kohteisiin kuuluu autourheilu, joten koska Monza sattui sopivasti matkan varrelle, poikkesimme sinne tietenkin. Ihan Formularadalle emme päässeet tai pyrkineet, mutta varikkoalueen tuntumassa kävimme tutkailemassa ja kävelemässä. Kovin pelkistettyä oli, koska mitään suurempia kisoja ei ollut käynnissä. Autodromo Nazionale Monza on avattu jo vuonna 1922 ja vuodesta 1955 lähtien rata on kuulunut vuosittain F1-kalenteriin. Tällä radalla suomalainen kuski Jarno Saarinen kuoli vuonna 1973. Moninkertaisen maailmanmestarin Juan Manuel Fangion patsas komeili alueella ja sen viereenhän piti toisenkin huippukuskin mennä patsastelemaan!

Päivän päätteeksi saavuimme Comon kaupunkiin, lähelle Comojärveä. Comon historiakirjoitukset alkavat jo ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla, joten - nyt ei kerrata Comon historiaa, mutta todetaan, että onpahan huimaa. Nykyisellä paikallaan kaupunki on Julius Ceasarin käskystä! Ja tämän järven rannalla Mussolini otettiin vangiksi toisen maailmansodan loppupuolella. Vastarannalla näimme tänään funikulaarin, joka vie 715 metrin korkeudessa olevaan Brunaten kylään. Funikulaari on kylän asukkaiden pääasiallinen kulkuväline. Oli aika huisan näköinen! Ilta-ajelulla kävimme Comossa ruokailemassa ja ostamassa aamiaistarpeet. Lisäksi piipahdimme vielä Como-järven rannassa. Saattaa olla, että huomisellekin riittää vielä huimia maisemia, mutta niistä lisää huomenna. Nukkumatti kutsuu.