Hellettä Berchtesgadenissa!

Nyt tarkenee! Alppi-maisemat ympärillä, auringonpaistetta ja lämpöä, ei kiirettä minnekään. Pitkä, maittava aamiainen mukavassa seurassa jutustellen ja sen jälkeen kylälle tepastelemaan.

Näkymä Burmesterhausista.

Olipa jätskiannoksella kokoa!

Tänään on hieman huollettu kamoja, shoppailtu pikkuvarustetta ja otettu iisisti. Jos jaksamme, lähdemme vielä illalla kipuamaan kylän näköalapaikalle.

Iltareippailtu on ja kyllä kannatti - sekä kuntoilun että maisemien vuoksi! Berchtesgadenin kylä on tavattoman kaunis jylhien vuorien keskellä. Iltalenkin maisemat eivät tästä paremmaksi muutu! Kävelimme vanhan suolakaivosreitin ja napsimme kuvia reitin varrelta.

Oho - heitti hempeäksi! :)

Rentouttava päivä takana ja unten maille pääsemme hyvissä ajoin. Aamulla tuumaille, mitä huomenna teemme. Ainakin Königsee-järvi on tällä kertaa nähtävä. Berchtesgadenista jatkamme matkaa tiistaina.

Koskettava Dachau

Tänään on mopo kulkenut sujuvasti 420 km, sää on suosinut ja nähtävyydet koskettaneet. Hurautimme Nurnbergista lounaalle Augsburgin vanhaan kaupunkiin ja pidimme sopivasti taukoja - pilvet kulkivat edellä ja suuren osan matkaa aurinko saatteli. Mopolle palatessamme viereemme pysähtyi juttelemaan suomalainen kaveri fillarinsa kanssa. Hän oli huomannut Suomen liput mopossamme ja kertoi asuvansa ja työskentelevänsä augsburgilaisessa hotellissa.

Augsburgista ajoimme Dachaun keskitysleirialueelle lähelle Muncheniä. Dachau oli ensimmäinen ja yksi tunnetuimmista keskitysleireistä. Käytöstä poistettuun ruutitehtaaseen rakennettu keskitysleiri valmistui vuonna 1933 ja vangit vapautettiin 1945. Alueella oli yli 200 000 vankia, myös viisi suomalaista.

Pysäyttävä, koskettava kokemus, joka herättää ajattelemaan sekä ihmisen pahuutta että hyvyyttä. Entinen keskitysleirin päärakennus toimii nykyisin museona, jossa kerrotaan mm. vankeina olleista tiedemiehistä, taiteilijoista ym. tunnetuista henkilöistä sekä vankien kohtaloista. Museossa on myös esineistöä ja jäämistöä keskitysleiriajoilta. Alueeseen tutustumiseen kannattaa varata hyvin aikaa.

Paikka, johon vangit tuotiin junalla. Osa alkuperäistä kiskoa ja laituria on säästetty.

Muistolaatta USA:n armeijan joukoille, jotka osallistuivat vankien vapauttamiseen.

Head Quarters eli päärakennus.

Vankiparakkien perustuksia.

Alueella oli aikoinaan yli 30 parakkia, joista kaksi on rekonstruoitu.

Pieni osa alueen alkuperäistä vallihautaa ja piikkilankaestettä.

Valitsimme loppumatkaksi moottoritien - Saksassa niitä pitkin huristellen edetään hetkessä. Paitsi joskus. Tänään ajoittain olisi jalan tassuttelemalla päässyt nopeammin. Ehkä keskivauhti kuitenkin päihitti kylien läpi köröttelyn.

Heikki, Mr. Burmesterhaus, tuli meitä vastaan Reit im Winkl -kylään ja olipa kiva nähdä! Pojat vetivät nassuun pastat ja pizzat ja takapenkkiläinen kupin kuumaa & pientä makeaa. Helppo oli taivaltaa loppumatka Heikin peesissä ja oma kokemuksensa oli myös pimeässä ajaminenkin: kirkas kuunsirppi valaisi taivaalla ja sateen jäljiltä notkoista ja joista nousi sankka, vaalea usva. Oli mystiset ja aavemaiset maisemat.

Nyt on matkalaisten hyvä olla tutussa paikassa. Aamu alkaa aamiaisella isäntäpariskunnan kanssa. Kauniita unia!