Brysselistä Munsteriin, 330 km:n siirtymä

Säästä kertominen huvittaa jo samalla tavoin kuin Pekka Poutaa aikanaan, kun säärintama pysyi päivästä ja viikosta toiseen paikallaan. Lämmintä piisaa kolmenkymmenen asteen molemmin puolin ja vaikka tänään jo hieman tuulahteli, ilma on hautovan kuumaa ja se meinaa väkisin välillä hyydyttää. Juomatauot, jaloittelut ja hyvän mielen ylläpitäminen auttavat. Mikäs meillä tässä, kun tällekin päivälle vesisadetta luvattiin ja visiiriin ilmestyi arviolta kymmenen tippaa. Huomenna sään pitäisi jo hieman viilentyä, mutta saapas nähdä, pehmenevätkö aivot huomennakin. Bryssel-päivät olivat mukavia ja jotenkin tykkäämme siitä kaupungista. Löysimme kivoja ruokapaikkoja ja olemme pistäneet merkille, että varsinkin täällä Saksassa ravintoloissa on panostettu palveluun ja tarjoilijat liikkuvat sähäkästi, ruuat saapuvat nopeasti ja henkilökunnalla on muutenkin hoksottimet kohdallaan ja silmät päässä. Ei ole juurikaan "tarjoilijan katsetta", joka täsmälleen väistää turistin palvelua toivovat viittoilut. Aamulla kuski ajoi mopon ulos Brysselin hotellin autotallista, missä mopedi sai pari yötä huilia. Täällä reissun päällä on ihan mahtavaa, kun ajopelin saa yöksi suljettujen ovien taakse. Brysselin reitin varrella näkyi vielä paljon mahtavia katedraaleja, kirkkoja ja vehreitä puistoja.

Ajoimme tänään pääasiassa isoja teitä, koska tiedossa oli ns. ajopäivä, jolloin reitille ei juurikaan osunut kummoisia nähtävyyksiä. Moottoritiellä ajaminen on melkoista huristelua - tuuli viuhuu ja tarkkana saa olla. Kilometrit karttuvat nopeasti, mutta ei touhusta pidemmän päälle hirveästi nauti. Varsinkin jos liikenteessä on paljon rekkoja tai matkalle sattuu isoja tietöitä. Yhden nähtävyyden kävimme tauon merkeissä katsomassa. Jaloittelimme Vishering Linnan ympäristössä. Vallihautojen ympäröimä linna on ollut yksi Munsterin alueen merkityksellisimmistä puolustuslinnoista ja se on mainittu jo vuoden 1271 asiakirjoissa. Alunperin linnaa on ympäröinyt ympyrän muotoinen muuri, joka nyttemmin on jo purettu. Ajan myötä rakennukseen on lisätty myös asuinkerroksia ja sen käyttötarkoitus on vaihtunut puolustamisesta asumiseen. Näitä historiallisia, eri kokoisia linnoja tupsahtelee vastaan tuon tuosta ja niitä olisi mielenkiintoista enemmänkin kiertää, mutta silloinpa ei matka juuri etenisi. Valikoiden siis käy matka linnoihin.

Tänään jouduimme vaihtamaan hotellin. Kurvasimme sen hotellin pihaan, jonka olimme varanneet eikä se ihan vaikuttanut sellaiselta, joksi paikan olimme kuvitelleet. No, Booking.com on tietysti näissä tilanteissa hyvä apu ainakin silloin, kun varaukset on tehty peruutusmahdollisuudella. Niin yleensä huonevaraukset teemme, joten ei muuta kuin peruutusta menemään ja uutta paikkaa etsimään. Ja huh - tässä kohtaa helle jo vähän hyydytti. Onneksi uusi hotelli löytyi suht´ vaivatta ja olemme nyt yön neljän tähden kongressihotellissa Munsterissä. Luulimme tämän hotellin olevan "Pasilassa" eli tyhjyyden keskellä messuhallien läheisyydessä, mutta yllättäen jotakuinkin lähimmän kulman takaa aukeni näkymät joenrantaan ja rantahan oli täynnä ravintoloita ja mukavanoloista meininkiä. Tämä oli mieluisa yllätys, koska ruokailut olivat jääneet vähille tänään. Lisäksi onnistuimme istahtamaan viihtyisään ravintolaan, jossa  todistimme jälleen kerran, kuinka tarjoilijat häärivät kuin muurahaiset ja vaikutti siltä, että heillä oli selässäkin silmät. Paitsi yhdellä, joka sai kollegan kanssa törmättyään oluttuopposen päälleen. Oluenhuuruinen loppupäivä tuli hänelle.

Päivän mottohan on se, että niin kauan kuin mansikoita maailmassa riittää, takapenkkiläinen on tyytyväinen!