Suomi-Saksa-matsin jälkeen lähdimme Luoston suuntaan.Töppöstä toisen eteen ja Rykimäkeron kautta Rykimäkuruun. Paikoitellen oli poluilla kosteita kohtia, mutta kokeneen eräreippailijan lailla myös takapenkkiläinen selvisi haasteista kengät kuivina. Oli tosin metsän menninkäisillä ehkä hauskaa tämän eränkulkijan toilailuja katsellessa. Kerran kuski jopa tarjosi jalkateränsä ylityspaikaksi, jotta takapenkkiläinen pääsi siitä prinsessan lailla loikkaamaan rapakon toiselle puolelle. Herrasmies - sehän tiedetään.
Rykimäkuru on näiden seutujen komein rotkolaakso. Kuru on syntynyt maankuoren repeämäkohtaan. Muut alueen kurut ovat puolestaan jääkauden sulamisvesien uurtamia.
Koska olimme lähellä Luostoa, ajoimme sinne syömään. Ja huh, huh. Kumpikin söi massut pullolleen viimeistään, kun "kepeät" jälkiruokajätskit kannettiin pöytään. Luostolla oli muuten loputtomiin sotilaita. Osa Rovajärven sotaharjoituksiin osallistuvista kansainvälisistä joukoista majoittuu Luostolla. Viherpukuinen armeija kirjaimellisesti kansoitti paikan.
Voipi olla, että tänään uni tulee joutuisasti. Mahtavat kelit ja olosuhteet - täytyy jälleen kerran todeta.
