Lingenistä luostarin rauhaan Fuldaan (398 km)

Tänään on porhallettu sekä pikku kyläkujia että moottoriteitä. Päätimme poiketa matkalla Arnsbergin vanhaan kaupunkiin ja tutustua sen linnan raunioihin. Pienoisen ylämäkikävelyn jälkeen pääsimmekin raunioiden lähelle ja oi, miten kauniit näkymät ylhäältä olikaan. Ja mtkä ruusuistutukset! Ihan muina kukkaistyttöinä ja -poikina poseerasimme ruusunkukkien keskellä. Kuten muuallakin näissä vanhoissa kaupungeissa - talot ovat somia ja pihat pieteelillä laitettuja. Tämäkin nykyisin noin 75.000 tuhannen asukkaan kaupunki on ollut olemassa jo 1200-luvulta lähtien 

Vanhoissa kivitaloissa toimii tänä päivänä ihan moderneja liiketiloja. Tänäänkin tosin ihmettelimme, miksi ihmisiä näkyy niin vähän ja etenkin sitä, että suurin osa ravintoloista ja kahviloista oli kiinni. Ehkä sille on jokin järkevä selitys olemassa. Tosin auki olleen kahvilan tätikään ei osannut asiaa valaista. Joka tapauksessa takapenkkiläinen sai taivaallisen hyvää gulassikeittoa ja kuski valtavan jäätelöannoksen. Niillä pärjäsimme taas eteenpäin.

 

Arnsbergin vanha kaupunki oli poikkeamisen arvoinen. Sen jälkeen suhautimmekin joutuisasti majapaikkaamme Fuldaan, koska poikkeuksellisesti hotellin vastaanotto meni kiinni jo klo 19.30. No, huh huh. Pukkasi hikeä pintaan entistä enemmän, kun tajusimme, että parkkipaikka on kyllä jotakuinkin linnuntietä kiinni majapaikassa, mutta korkeuseroa on ihan reippaasti ja perille johtavat vanhat kiviportaat. Onneksi otimme vain tärkeimmät tavarat mukaan, kun lähdimme tarpomaan vastaanottoa kohti. Majapaikkammehan siis on luostari Kloster Frauenberg. Mukava respan täti oli heti tilanteen tasalla ja yritti ystävällisesti saada kerrottua englanniksi, miten mopedilla pääsee lähemmän hotellia. Kaikki selviää, kun käsillä tarpeeksi huidotaan ja lopuksi todetaan, että okei, okei. Oikein mukava ja avulias rouvahenkilö oli hän. Siispä kuski tarpoi kiviportaat takaisin parkkipaikalle ja pian mopon pörinä jo kuuluikin lähempää. Eikä ole muuten maisemissa moittimista täälläkään!

Luostarin vieressä on kaunis puutarha, jossa eri väriset kukkaset kukkivat nyt kauneimmillaan. Myös hyötykasveja näytti olevan ja pari kovin äänekästä ankkaa, jotka selkeästi pyysivät namipaloja. Hirmuinen käkätys kävi, kun ei turistilta löytynyt mitään pupellettavaa! Ai niin - ei kastuttu tänään, vaikka kerran ehdimme jo sadevaatteetkin päälle pukea. Huomennahan me sitten hurautamme Regensburgiin ja sen jälkeen pistämme mopon parkkiin viideksi päiväksi ystävämme majatalossa Berchtesgadenissa. Tai no ainakin hetkeksi parkkiin. Sattuu se majatalon isäntäkin nimittäin olevan mopedimiehiä. Mutta nyt toivotamme ruusuisia unia!