Kesälomareissuamista lähellä ja vähän kauempanakin

Kesäflunssat on viimein selätetty. Tiukassa oli ja kuskilla on vieläkin pikkuisen yskän ärsytystä. Toivottavasti on hetkeksi taudit nitistetty. Viime viikolla uskaltauduimme kevyelle iltakävelylle kahvila Haukanpesään (tai Silva-nimelläkin löytyy), Nuuksioon. Oli kaunis ja lämmin kesäilta ja hieman jännitimme itikkahyökkäystä, mutta inisijöistä ei ollut tietoakaan. Poikkesimme pikku kahvilaan ja kiersimme verkkaisasti pienen saaren ympäri. Oli Suomen suvi-ilta suloisimmillaan.

Kaunis on ollut taivaanrantakin useana iltana purppuraväreissään. Ihan omalta pihalta ja terassilta on voitu ihastella huimaa väripalettia ja pilvet ovat vielä osaltaan sävyttäneet väriloistoa.

Maanantaina auton nokka suunnattiin kohti Savoa. Takapenkkiläisen vanhempien asioiden hoitamisen ohessa on onneksi voitu myös viettää kesäpäiviä ja seikkailla savolaisissa kohteissa. Kuten kuva kertoo, kuski oli vallan innoissaan kahvihetkestä Kuopion torilla. Hän saatteli takapenkkiläisen tanssitreeneihin ProAm-valmentaja Markun vietäväksi. Puolitoista tuntia hurahti salilla ja sekä ope että oppilas totesivat, että hetkittäin oppilaan tyhjä katse paljastaa, että päässä eikä sen myötä jaloissakaan ole kuviot vielä ihan kasassa. Kyllä ne koreografiat ja pyörähtelyt lähtevät vähitellen luistamaan. Siihen on pakko luottaa. Ja seuraavat ProAm-kisathan ovat jo syyskuun 28. päivä ja paikka Ravintola Töölön juhlasali (on muuten upea). Saa rynnätä kannustamaan! :)

Treenien jälkeen suuntasimme open suosituksesta salin läheiseen Thai-ravintolaan myöhäiselle lounaalle ja sen jälkeen oli vuorossa Puijo. Siellä on pakko aina piipahtaa. On hieno paikka ja upeat näkymät. Tällä kertaa kaarsimme myös mäkihyppytornien alapuolelle katsomaan, kun nuoret ja melkein pikku tenavat laskivat ja ponnistivat eri kokoisista hyppyreistä. Vaikuttavan näköistä. Saattaisi jäädä itseltä kokeilematta.

Kuopio-Iisalmi-reitillä poikkesimme vielä Maaningan Korkeakoskelle ihastelemaan Suomen korkeinta yhtenäistä vesiputousta. Vettä ei ihan hirveästi kohissut, mutta komeat olivat silti kuohut ja pauhut. Kosken alapuolelle pääsee rappuja pitkin ja kävimme rauhalliseen tahtiin tepsuttelemassa portaat alas ja ylös. Alas mennessämme vastaan tuli seurue moottoripyöräasuissa. Totesimme, että tuttua puuhaa - varmasti hikeä pukkaa. Ei ole mopotamineet patikoimiseen tai jyrkkiin porrasnousuihin parhaat vetimet.

Korkeakoski on syntynyt kalliorepeämään, joka on miljoonia vuosia vanha. Aika ihmeellistä on sekin, että koskikanjonin ja rotkon pohjalla vallitsee oma mikroilmasto, joka on kostea ja viileä. Viileyden ja kosteuden kyllä tunsi, kun pääsi alhaalle. Koski on ollut nähtävyys jo 1800-luvulla ja nykyisin sitä ympäröi yksi Suomen vanhimmista luonnonsuojelualueista.

Tänään kesäretkikohteenamme oli Nurmeksen Bomba-talo, jossa takapenkkiläinen on käynyt varmaankin joskus 70-luvulla. Talo itsessään oli muistikuvaa pienempi, mutta muutoin mielikuva täsmäsi. Paikan lähituntumassa on nykyään Sokos-hotelli ja Bomba-talon ravintolatoimintakin kuuluu S-ketjulle. Talossa oli tarjolla karjalainen kesäbuffetti, joka ei valitettavasti ollut ihan hintansa väärti. Periaatteessa valinnan varaa oli runsaasti, mutta hintaansa nähden makuelämys ei ollut kummoinen. Kiva kuitenkin oli nähdä paikka ja sen vieressä ollut kesätori puoteineen. Täytyy myös todeta, että hotelli oli upealla paikalla aivan Pielisen äärellä.

Bomba-talo itsessään on kopio jo vuonna 1855 Jegor Bombin -nimisen herran perheelleen ja eläimilleen rakennuttamasta talosta. Nykyisen vuonna 1978 rakennetun Bomba-talon ympärille on muodostettu myös karjalaiskylä alueen matkailua edistämään. Käytännössä läheisyyteen on pystytetty majoitustaloja ja kesätorialue puoteineen.

Mehän jatkoimme vielä nähtävyyksien tutkimista Itä-Suomen suunnalla sen verran, että suuntasimme Juukaan, Paalasmaan näköalatorniin. Täytyy myöntää, että kerrankin oli torni korkealla, vaaran päällä, ja näkymät huikeat. Sydänvaaralla on korkeutta 225 metriä ja sen päälle vielä 18 metrin nousu torniin. Syke nousi, luottamus ei niinkään, kun rappujen kaiteessa luki varoitus: nousu omalla vastuulla. Takapenkkiläinen silmäili hieman kauhulla kapeista puuaskelmista ylös nousseita nauloja. Fokus nousuun ja askel kerrallaan ylös - sillä taktiikalla takapenkkiläinenkin ponnisti ylös asti. Näkötorni oli aivan metsän keskellä. Ei ollut itikoita, mutta muutama paarma-kiusankappale hyökkäsi heti kimppuun. Sankarin lailla kuski nappasi parit koivunoksat avuksi ja niitä huitomalla paarmahyökkäykseltä pelastuttiin. Paalasmaan saarelle mentäessä saimme myös matkustaa pienen pätkän lossilla. Nopeasti lossi viiletti salmen yli edestakaisin ja jostakin autoja aina ilmestyi molemmin  puolin salmea pieneksi jonoksi asti. Tiesittekös muuten, että tuollaisen lossin kantavuus on 60 tonnia ja kun pian liikennettä hoitaa isompi lossi, sen kantavuus on 90 tonnia. Niin sitä turisti taas oppii uusia asioita!

Nyt on tämä kesälomapäivä taputeltu ja pää tippuu tyynyyn. Huomenna kotia kohti ja uusia seikkailuja suunnittelemaan!