Päräytimme varhain aamulla liikkeelle Bolzanon hikisen ja meluisan yön jälkeen. Huone oli periaatteessa hiljainen, mutta yläkerrassa sattui olemaan eläjä, joka lähes läpi yös tassutteli raskain jaloin pitkin huoneistoaan (osa talon asunnoista oli omistusasuntoja) ja äänistä päätellen siivosi tai touhusi muuten vain feng shuita kohdalleen. Sen jälkeen alkoi alakerran kahvilassa kolista, joten kuumaakin kuumemman yön unet jäivät varsin vähäisiksi. Mutta eipä se mitään. Näitä sattuu väkisin kohdalle, kun kuukausi reissataan. Muutoin onkin mennyt tähän asti ihan nappiin hotellit. Cappuccinoa vain vähän enemmän nassuun, niin ei väsymys paina.
Tämän yön olemme Comon rinteillä lähes uudessa huoneistossa. On siistiä, kun kaikki on melkein kuin pakasta vedettyä ja pihalla on autoille ja mopoille oma katos. Ainakaan liikenteen melu ei tänne yllä, niin korkealla olemme. Sveitsin raja on aivan vieressä ja illalla näkyi autoletkoja jonottamassa Sveitsin puolelle.
Tänään blogiteksti on lyhyesti taputeltu syystä, että päivän reitti kulki useamman niin upean kohteen kautta, että päivä vierähti nopeasti iltaan. Nukkumaan on matkaajien päästävä pian. Gardajärvi, Lago di Garda, oli päivän ensimmäinen pääkohde. Siellä kävimme myös viimeisimmällä moporetkellämme, mutta nyt kiersimme järven toiselta puolelta. Alkumatkan taivalsimme Dolomiittien kyljessä ja sen jälkeen pitkän pätkän aivan Gardajärven kupeessa. Reilun viidenkymmenen kilometrin mittainen Garda on Italian suurin järvi ja sen rannalla sijaitsee 25 kuntaa. Laivaliikenne hoidetaan pääasiassa Italian liikenneministeriön toimesta ja yksityiset yrittäjät täydentävät reittejä. 1930-luvulle asti ainoa kulkuvälinen Gardan kaupunkien välillä oli vene. 30-luvulla Mussolini rakennutti järven ympäri ensimmäisen tien. Nykyisin myös pyöräilijät ja jalankulkijat on huomioitu erinomaisesti. Satuimme huomaamaan rantaraitilla mukavan, rauhallisen kahvilan. Pirtelöt ja cappuccinot antoivat piristysruiskeen. Tänään on myös vettä juotu kiitettävät määrät. Ei siis havaintoa ainakaan vielä veden säännöstelystä tai hätätilan julistamisesta Lombardiassa. Tänään matkan varrella näkyi huikean suuria viini- ja hedelmäviljelyksiä.
Kuskin kiinnostuksen kohteisiin kuuluu autourheilu, joten koska Monza sattui sopivasti matkan varrelle, poikkesimme sinne tietenkin. Ihan Formularadalle emme päässeet tai pyrkineet, mutta varikkoalueen tuntumassa kävimme tutkailemassa ja kävelemässä. Kovin pelkistettyä oli, koska mitään suurempia kisoja ei ollut käynnissä. Autodromo Nazionale Monza on avattu jo vuonna 1922 ja vuodesta 1955 lähtien rata on kuulunut vuosittain F1-kalenteriin. Tällä radalla suomalainen kuski Jarno Saarinen kuoli vuonna 1973. Moninkertaisen maailmanmestarin Juan Manuel Fangion patsas komeili alueella ja sen viereenhän piti toisenkin huippukuskin mennä patsastelemaan!
Päivän päätteeksi saavuimme Comon kaupunkiin, lähelle Comojärveä. Comon historiakirjoitukset alkavat jo ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla, joten - nyt ei kerrata Comon historiaa, mutta todetaan, että onpahan huimaa. Nykyisellä paikallaan kaupunki on Julius Ceasarin käskystä! Ja tämän järven rannalla Mussolini otettiin vangiksi toisen maailmansodan loppupuolella. Vastarannalla näimme tänään funikulaarin, joka vie 715 metrin korkeudessa olevaan Brunaten kylään. Funikulaari on kylän asukkaiden pääasiallinen kulkuväline. Oli aika huisan näköinen! Ilta-ajelulla kävimme Comossa ruokailemassa ja ostamassa aamiaistarpeet. Lisäksi piipahdimme vielä Como-järven rannassa. Saattaa olla, että huomisellekin riittää vielä huimia maisemia, mutta niistä lisää huomenna. Nukkumatti kutsuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti