Sadekuuro, kiertotie, sadekuuro, kiertotie (215 km, periaatteessa)

Se on sitten reissun ensimmäinen sateinen ajopäivä takana. Eikä vain sateinen vaan myös kovin kiertoteinen. Kilometrejä piti olla reilut 200, mutta taisi tulla aika reippaasti enemmän, koska matka mutkistui kiertotie toisensa jälkeen. Tietöitä siis tehdään Saksan maanteillä ja vaihtoehtoreitit on periaatteessa merkitty. Aina niiden logiikka vaan ei turistiparalle aukene. Muutaman kerran tuli mieleen eräänkin Seppo Rädyn Saksa-lausahdus, mutta ei mennä vielä niin pitkälle johtopäätöksissä. Oma kauneutensa oli tässäkin päivässä. Valillä pilvimatto oli ohuen ohut ja auringonvalo periaatteessa pilkisteli. Pian vuorten rinteiltä alkoi nousta elokuvamainen usva ja se on aika maagisen näköistä. Pääsimme tänään onneksi noin kolmasosan matkasta ihan kuivin tassuin ja sadevaatteetkin ehdimme pukea rauhassa. Hieman pääsimme jo mutkateiden makuunkin. 

Ei tullut paljon merkintöjä matkapäiväkirjaan tälle päivälle. Täällä kuitenkin olemme onnellisesti Saksan "kodissamme", tutussa Unelma-huoneistossa Burmesterhausissa. Nyt muutama päivä huoltoa, huilia ja elämyksiä ilman kumitassuja ja mopon pärinää.

Berchtesgadeniin päästyämme vesisade lakkasi ja majatalon isäntä olikin jo naputellut ohjeistuksia kännykkään. Mopedi takapihalle suojaan ja sadeasut alakerran varustehuoneeseen (näppärä) ja sitten vain omaan koloon asettumaan. Tänään jätimme kaikki ylimääräiset stopit pois, koska itse asiassa sääennuste oli vielä eilen paljon hurjempi. Tässäkin oli kylliksi. Aivan loppumatkasta vielä ukkonenkin tovin saatteli. Kun kamat oli kannettu huoneistoon, huokaisimme tovin ja lähdimme kylälle kauppaan ja ruokailemaan. Tämä kylä on kuin karamelli - aina vaan se yllättää kauneudellaan. Ja tietenkin jylhät vuoret kylän ympärillä kruunaavat kaiken, vaikka tänään niistä näimmekin vain usvaiset siluetit. Ehkäpä huomenna jo kirkastuu.