Aamu Pyhällä: lämmintä 25 astetta ja jotakuinkin pilvetön taivas. Poro-pöhköjä maanteillä yllin kyllin. Vajaan 200 km:n matka Saariselälle alkoi. Pysähdyimme kahvitauolle Tankavaaraan ja siellä päivysti melkein valkoinen pororoo.
Saariselän majoitukseen sai kirjautua sisään klo 16 ja niitä aikoja saavuimme parahiksi perille tehtyämme loppumatkasta koukkauksen Kiilopäälle. Aika paljon porukkaa oli Suomen Ladun ylläpitämässä paikassa. Arctic Glass Cube eli Lasikuutio on majapaikkamme. Ja minkälainen paikka onkaan! Aivan mahtavat maisemat Kaunispään rinteeltä kaukaisuuteen.
Tämän päivän reippailu-urakaksi otimme "patikoinnin" kylään ruokailemaan, reilut puolitoista kilometriä alamäkeä. Ja takaisin tietysti pelkkää ylämäkeä! Pieni kierros kylillä ja takaisin kylän reunalla ensimmäiseksi bongaamaamme ravintola Kaltioon. Hyvä ruoka, josta ei rasvaa & suolaa puuttunut ja viipyilevä henkilökunta - keskimäärin kelpo suoritus siis.
Massut täynnä käristystä ja jälkkärijäätelöä lähdimme tarpomaan takaisin. Joskus elämä on pelkkää ylämäkeä - onneksi tovin vain. Tarpominen teki myös hyvää pitkän ajoreissun jälkeen. Nousimme aivan Kaunispään huipulle. Taivaanrannassa alkoi pilkottaa tummia pilviä ja intiaanin lailla takapenkkiläinen aisti ja haistoi, että sade lähestyy. Jukranpujut, millaisen luontonäytelmän saimmekaan! Ukkosrintama nousi melkoisella vauhdilla ja jyrinällä.
Kaunispään huipulla kännykkäkamerat räpsyivät. Väkeä oli kertynyt nousevaa myrskyä katsomaan. Osa uskaltautui näköalatorniinkin. Sieltä pysyimme visusti pois. On tuoreessa muistissa Porissa lähelle iskenyt salama. Aikamoisen luontodokumentin saimme teemalla ennen ja jälkeen sateenkaaren. Toisaalta myös aika tehokas muistutus siitä, miten nopeasti sää voi tunturissa muuttua. Helle vaihtui myrskyksi melkein silmänräpäyksessä. Kirmaisimme pikaisesti kuutioomme ensimmäisten, raskaiden pisaroiden jo ropistessa.
Tuuli oli varmasti myrskylukemissa aivan hetkessä, vettä tuli kerralla sankasti, salamat näkyvät edelleen puolen yön aikaan taivaanrannassa. Mitä sitten seurasikaan? Aivan mahtavat sateenkaaret ja näytti, että ne lähtivät liikkeelle aivan majapaikkamme tuntumasta. Tämä ilta on ollut hieno elämys ja istuimme sängyn reunalla taivaalle ja luontoon tuijotellen liki kahden tunnin ajan.
Yhtä nopeasti kuin myräkkä nousi se myös haihtui ja hiipi horisonttiin. Illan aikana sama maisema on näyttäytynyt kuin postikorttikokoelmana. Auringonpaiste, myrskytuuli, sade, sateenkaaret, usva, kaunis iltarusko ja lopulta sinisen eri sävyt. Emme olisi voineet tulla parempaan aikaan. Luonnon ihmeellinen näytelmä tuli koettua. Nyt täytyy malttaa painua pehkuihin siitä huolimatta, että elävää maisemataulua voisi tuijotella vaikka läpi yön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti