Aamu valkeni erittäin sumuisena. Pelkkää harmaata sumumassaa joka puolella. Ei näkynyt ikkunoista eilisistä maisemista häivähdystäkään! Huikeita sääeroja on saatu todistaa lasikuutiostamme. Aivan kuin ikkunaruutujen takana vaihtuisi luontotaulu muutaman tunnin välein. Päätimme odottaa tovin sään selkeytymistä ja kipusimme Kaunispään kahvilaan lounaalle. Eiliset avarat maisemat olivat tipotiessään. Päätimme lähteä turvallisille, merkityille reiteille.
Lohisopan jälkeen palasimme lasikuutioomme, vaihdoimme vaelluskengät ja laitoimme lämmintä asua päälle. Päätimme laskeutua kylään ja lähteä sitä kautta ikkunamaisemamme horisontissa siintävää Iisakkipäätä kohti. Ensin alas ja sitten ylös. Huh. Liikumme UKK:n kansallispuiston alueella ja täytyy sanoa jo näin pienellä raapaisulla, että kyllä on hieno kansallispuisto. Jyrkän nousuosuuden jälkeen reitti vaihtui mukavan loivaksi ja kumpuilevaksi. Tai ehkä enemmänkin petollisen loivaksi. Tuntui, että huipulle ei pääse koskaan (siis takapenkkiläisestä tuntui). Onneksi taukopaikkojakin löytyi. Ensin kylästä ja sitten Iiisakkipään laelta. Vohvelikahvilasta ei puuttunut kuin vohvelit ja kahvit. Ja myyjä.
Huipulta pääsimme alas suhteellisen mukavaa polkua pitkin. Jännä, miten puuraja tulee tuntureilla liikkuessa selkeästi vastaan. Alaspäin tultaessa on ensin tunturikoivua, vaivaiskoivua ja vähitellen metsäpuita. Takapenkkiläinen oppi tänään, että vaivaiskoivu onkin enemmän varvikon näköinen, pienilehtinen, melkein maata pitkin kasvava puu ja tunturikoivu on pensasmainen, enemmän leveyttä kuin korkeutta kasvava puu. Vaivaiskoivu on sekoittunut tähän asti täysin tunturikoivuun. Kanervan väri on juuri nyt syvä ja kaunis. Tänään näimme myös onnekkaasti harvinaisen valkoisen kanervan.
Iisakkipään huipulta näkyy kauas kansallispuistoon ja Venäjällekin asti. Pyhään verrattuna on erilaista ja mukavaa se, että maisemat ovat niin avarat. Tuntureita puineen siintää niin kauas kuin katse kantaa ja sinisen eri värit vaihtuvat kauniisti. Loppumatkasta vastaan tuli vielä suht´ syviä kuruja ja kirkasvetisiä tunturipuroja.
Takapenkkiläinen puski viimeisen kilometrin kylään pelkällä sisulla ja sillä ajatuksella, että pian saadaan jotakin energiaa sisuksiin. Karkkia, pullaa, pizzaa, jäätelöä, limpparia - ihan mitä vaan tänne ja äkkiä! No, ei ihan koko herkkulistaa tarvittu. Mutta aika vähissä olivat mehut ja energiat kropasta. Meillä on sellainen kummallinen tapa lähteä "vähän piipahtamaan jossakin lähellä" ilman eväitä. Kuski kyllä kysyi aiemmin, että mennäänkö Iisakkipäälle asti ja tottakai, kun jo ihan (melkein) liki ollaan, niin mennään. Kylässä apu oli lähellä Lapland Hotelsin muodossa. Hotellissa oli muuten tosi ystävällinen palvelu. Cappucinot, Cocista ja jätskiannokset hillalla ja kinuskikastikkeella. Niillä eväillä jaksoimme nousta puolentoista kilometrin matkan takaisin kotiin. Nyt on saunottu ja voidaan rauhassa elvytellä tassut huomisen retkiä varten. Huomenna on edessä myös körryyttely takaisin Pyhälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti