Savosta Kainuun kautta Rukalle

Päivä alkoi autoajelulla. Kävimme takapenkkiläisen vanhempien kanssa Sonkajärvellä sedän haudalla. Siistimme hautaa ja ajelimme takaisin Iisalmeen, josta matka jatkui kohti Kajaania. Teimme koukkauksen Jyrkän ruukin alueelle ja ihailimme kosken runsasta juoksua. Jyrkänkosken rautaruukki oli toiminnassa vuoteen 1919 asti ja sillä oli parhaimpina päivinään mm. oma höyrylaiva. Tarina kertoo, että kirjailija Juhani Aho riiusteli ruukin omistajan kauniin tyttären kanssa.

Kajaanissa tapasimme hyvät ystävämme Murun ja Hahmon. :) Nämä ystävät tulivat elämäämme Krakovassa moporeissullamme. Aina Kajaanin kautta ajaessamme yritämme heidät treffata. Kiva ja lämpöinen lounasteluhetki sujui joutuisasti. Sen jälkeen poikkesimme vielä jälkkärijätskeille juna-aseman kupeeseen, kahvila Onnikkaan. Heippojen ja halausten jälkeen hyppäsimme jälleen kärryyn ja matka jatkui.

Kainuun jälkeen seuraava kohde oli Raate ja Raatteentie, talvisodan taistelualue. Hyisessä pakkasessa Suomen armeija kukisti puna-armeijan alivoimastaan huolimatta - tapahtui talvisodan ihme. Olemme aiemmin käyneet Raatteen Portin sotamuistomerkillä, mutta nyt ajoimme Raatteentien jotakuinkin päästä päähän. Talvisodan museossa tutustuimme näyttelyyn ja runsaaseen sodanaikaiseen esineistöön. Itärajan tuntumassa kulkeneella reitillämme ei sisänsä ollut muuta nähtävää kuin ajoittain viivasuorat soratiet ja vaihtuvat metsämaisemat.

Museossa saimme jälleen oman yksityisnäytöksen, kun talvisodan ihmeestä kertonut dokumentti pyöri vain meille kahdelle.

Olimme perillä Rukalla hieman iltakahdeksan jälkeen ja ehdimme säikähtää, kun hotellin baari mainosti karaokea ym. viihdykettä klo 05 asti... Onneksi paikka vaikuttaa  rauhalliselta ja onneksemme emme heti kääntyneet kantapäillemme. On nimittäin sen verran mukava huone ja etenkin näkymät. Ne ovat varsin hulppeat!

Ilta tarjosi vielä superyllätyksen. Tiesimme kyllä, että myös ihanat naapurit ovat reissun päällä ja jossakin kohtaa heidänkin suunnitelmissaan on Ruka. Ja kuinka ollakaan - siinä yht´äkkiä seisoimme samalla parkkipaikalla. Sivumennen mainittakoon, että he lupasivat ystävällisesti kastella kukkiamme ennen talovahtien saapumista!! Herää kysymys, mistä on kysymys? No - loppu hyvin, kaikki hyvin. Kukat ovat hellässä hoidossa ja vettäkin on kotikonnuilla ropsautellut kiitettävästi.

Nyt olemme pari päivää paikoillamme ja nautimme Rukan seudun luonnosta. Ja naapurin sedän ja tädin seurasta tietenkin. Mutta ennen sitä suljemme silmät ja painumme unten maille!