Lokakuun puolen välin paikkeilla suosikkiartistimme Visa Luttinen esiintyi kokoonpanollaan Visa & Vokaalit Piilo-ravintolassa Hietalahden kauppahallissa. Juhlistimme ystävien kanssa elämää ja kuuntelimme samalla evergreenejä ja muita mukavia, tuttuja kappaleita. Tunnelmallinen Piilo on käymisen arvoinen paikka ja ruoka on aina hyvää. Olen tainnutkin mainita, että siellä on tarjolla myös suuri valikoima itse tehtyjä jäätelöitä. On namia! Oli hauska ja rento ilta ihanien ystävien seurassa. Koska veriappelsiinijäätelöä ei ollut tällä kertaa tarjolla, pirtsakka vaihtoehto löytyi limoncello-jäätelöstä.

Toiset ihanat ja rakkaat ystävämme puolestaan houkuttelivat Peacock-teatteriin katsomaan Kari Hotakaisen kirjoittamaa näytelmää ”Kirjamessut eli haastattelu, joka meni päin helvettiä”. No, koska olemme käyneet pariin otteeseen katsomassa näytelmän, jonka nimi on ”Näytelmä, joka menee pieleen”, päättelimme, että naurua on tiedossa. Ja niin oli. Suorastaan piinallista katsottavaa Toimittajan maneerit olivat tunnistettavia. Samoin hämillään olevan haastateltavan. Ja riitelyksihän homma lopulta äityi. Ria Kataja ja Pekka Strang kannattelivat hyvin näytelmää kahden näyttelijän voimin. Ja kyllähän Hotakaisen kynän käyttöön voi luottaa.

Halloweenkin oli ja meni. Juhla sinällään ei kovin paljon liikauta, mutta lähistöllämme on Villa Smeds -niminen juhlatila liki maalaismaisissa maisemissa peltojen reunalla ja sieltä kajasti iltojen hämärtyessä kauniit valot. Naapuripariskunta, sieltä aidan takaa, kysyi, lähtisimmekö iltakävelylle kauheuksia katsomaan. Olimme miettineet ihan samaa eli olimme aikeissa pyytää heidät seuraksi. Lämmintä päälle siis ja hissun kissun tepastelemaan. Juhlatilan ympärillä on suurehko puisto- ja piha-alue erilaisine rakennuksineen ja viikon kestäneeseen Halloween-teemaiseen tapahtumaan oli satsattu todella paljon. Oli valoa, musiikkia, rekvisiittaa, discoa (taas tanssittiin!), kauhua, purtavaa & juomaa. Pellolle oli laskeutunut luurangon ohjaama pienkone ja hautausmaakin löytyi. Paljon oli nähty vaivaa ja varmasti rekkakaupalla oli kuskattu rekvisiittaa pihamiljööseen. 

Hui, hui - Halloween-teema näkyi myös Tapanilan urheilukeskuksessa, jossa käymme treenaamassa tanssia. Siellä oli koko vastaanoton alue somistettu aiheen mukaisesti ja luuranko tervehti ensimmäisenä kahvilankin puolella. Tapanilan urheilukeskus panostaa aina erilaisten juhlapyhien aikaan somistukseen. Sama teema näkyy myös keilahallin puolella ja siellä järjestettävissä tapahtumissa. Jo pelkillä valoilla saa hienosti loihdittua tietynlaista tunnelmaa.

Kuskin perinteikäs metsästysseura täytti 70 vuotta ja sitähän juhlittiin perusteellisesti peijaisissa Hämeenkylässä sijaitsevassa Nuorisoseurantalo Bygårdissa. Juhlatoimikunta oli somistanut tilan hienosti teeman mukaisesti: oli paljon valokuvia seuran historiasta pyykkipojilla ripustettuna maastokuvioverkkoihin, kynttilöitä ja havuja oli aseteltu pöytiin koivusta sahattujen puiden päälle ja paljon muuta aiheeseen liittyvää rekvisiittaa oli ripoteltu sinne tänne. Martat hoitivat ruokapuolen ja kuten odottaa voi, oli herkullista ruokaa! Ruokailun jälkeen tanssimme railakkaasti livemusiikin tahtiin ja oli niin hauskaa, että pöytäseuranamme olivat ihanat ystävämme. Ainakin tämä rouva viihtyi huomattavasti paremmin, kun vastapäätä istui hauska ystävätär. Rouva muuten tanssi sekä ystävättären että erään toisen naisvieraan kanssa. Naisparan mies ei päässyt millään jenkan tahtiin, joten hän pyysi tätä rouvaa kanssaan tanssimaan. Muuten meni hyvin, mutta pyörähdykset lähtivät milloin mihinkin suuntaan. Hyvin silti selvittiin. Ystävätär puolestaan sai opetusta mm. cha chassa ja pyörremyrskyn lailla etenevää vientiä humpassa (kommentoi joku mies tanssiparketilla). Oli hauskaa! Ja tanssikenkämme herättivät ansaittua huomiota enemmän kuin osasimme odottaa.

Marraskuu ja harmaa kausi ovat täällä. Mieli on kuitenkin valoisa ja rauhallinen. Juuri nyt kaikki on hyvin. (https://rintasyopapaivakirja.blogspot.com/)