Tänään olemme viettäneet liikunnan osalta leppoisan päivän. Yllättävän vähän kolotusta ja kipuja on jaloissa patikointipäivien jäljiltä. Helle täällä ei helpota - joka päivä paukkuvat uudet lämpölukemat. Tänään auton mittari näytti + 32 astetta. Ilma on aivan seisovaa ja kun viileästä kaupasta astuu ulos, tunne on sama kuin etelän lomakohteeseen lentokoneesta astuessa. Jos käy tuulenvire, se ei viilennä yhtään. Lähdimme puolen päivän tietämissä ajelemaan kohti Posiota ja Anu Pentikin elämäntyötä. Posiolla on kulttuurikeskus Pentik-mäki, jossa on Pentik-tuotteiden myymälä, ravintola, galleria, museo ja vintage-myymälä. Keramiikkatehdas on aivan kulttuurikeskuksen vieressä. Jos Korpihillan omistajanainen on luonut oman menestyksensä tyhjästä, Anu Pentik on toinen tyhjästä ponnistanut ja visioihinsa uskonut nainen. Posion kunta on omalta osaltaan kiitettävästi tukenut Pentik-kulttuurikeskuksen toimintaa ja sen edelleen kehittämistä.
Pentik-mäeltä pois ajelessamme näimme tietysti taas poroporukoita. Osa niistä taitaa kuvitella itsestään hieman liikoja. Kävelevät onnettomat aivan suoraan auton nokkaa päin ja väistävät hyvin vaivalloisesti aivan viime tingassa. Välillä matkan eteneminen on hidasta. Tänään näimme poron, jolla oli uskomattoman hienot ja isot sarvet.
Alkuillasta oli lähellä, että olisimme saaneet vilvoittavan sateen, mutta ei sitten kuitenkaan! Ukonilma vyöryi vauhdilla liki ylle ja pyöri Rukan lähistöllä useamman tunnin ajan. Sen aikana tipahteli muutama raskas vesipisara. Kuivuivat saman tien pois. Salamoiden räiske oli näkemisen arvoinen ja jylinä säikäytti rouvan muutaman kerran ihan tuntuvasti. Tuntui kuin salama olisi räiskähtänyt koko kehon läpi. Hieno ja vaikuttava luonnonnäytelmä! Kuski sai videolle useammankin salaman iskun ja välähdyksen.
Huoneistomme on kuudennessa kerroksessa ja täytyy sanoa, että näkymissä ei ole valittamista. Varsinkin iltaisin taivas ja kaukana siintävän metsän ja järvien väriskaalat ovat kuin maalauksesta. "Melkein ukkosen" jälkeen ilma viileni + 25-asteeseen. Tuntuu melkein raikkaalta.
Tänään on pikkuisen jo pakkailtu ja huomenna starttaamme etelään päin. On ollut upea viikko luonnossa, rauhassa, hiljaisuudessa. Koko viikon olemme vielä yhtä asiaa odottaneet - että näkisimme Ruka-tunturin huipulta auringonlaskun. Tänään kuski huomasi, että aurinko loistaa oranssina kuin Saturnus tai veriappelsiini. Nopsaan siis tossut jalkaan, auton kyytiin ja tunturin laelle. Kuvat eivät anna oikeutta tälle luonnon tarjoamalle kauneudelle. Olipa upea näky, kun seurasimme auringon laskeutumista horisonttiin. Tämänkin vielä saimme kokea tällä retkellämme. Kiitos, Ruka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti