Kevät hiipii hiljalleen

Tänä vuonna kevät hiipii hitaasti. Hieman eritahtisesti puissa ja pensaissa pilkistää kevään kaunis vihreä. Koleus ja viileä tuuli eivät vielä houkuttele kukkapenkkejä kuopsuttelemaan, mutta metsäpoluilla kävelylenkit ovat nautinnollisia. Valkovuokot ovat vallanneet metsien pohjat ja ojien pientareet. Valtavat vuokkomatot ovat uskomattoman kauniita. Pihallakin samat kukat kukkivat seuranaan myös sinivuokot.

Pääsiäinen ja vappu toivat hieman taukoa työelämään ja olivat tervetulleita vapaita, vaikka mitään erityistä juhlahumua ei ollutkaan. Olemme käyneet katsomassa Tanssien Tähtiin Shown (upea!), käyneet rakkaiden ystävien kanssa Tuusulassa Gustavelundissa brunssilla ja samalla tutustuneet hienoon ja historialliseen hotellikokonaisuuteen sekä samoilla kulmilla myös taiteilijakoti Erkkolaan. Gustavelundissa on uskomattoman hieno sisäpuutarha, jossa on valtavia kasveja ja vesielementti, joka luo rauhoittavan liplatuksen suureen valoisaan ja avaraan tilaan. Rauhoittava paikka. Melkein kuin ulkomailla olisi.

Yhtenä iltana piipahdimme ravintola Piilossa kuuntelemassa Nat Newbornia eli Visa Luttista (joka on mukana tämän vuoden Tangokuninkaallisten kisassa) ja mitäs vielä on ehditty? No, Turussakin on käyty tanssivaateostoksilla ja kauppahallissa lohikeitolla. Vapun vietimme samaisten rakkaiden ystävien luona vappubrunssilla. Nam, nam. Ulos emme nenujamme pistäneet. Oli kylmä vappu!

Elämä on ollut muutoin varsin vauhdikasta tanssiurheilua ja olemme pärjänneet kisoissa hämmentävän hyvin. Tästähän seurasi se, että nousimme seuraavaan kilpaluokkaan ja nyt alkaa armoton uusien koreografioiden harjoitteleminen. On ollut riemukasta ja samaan aikaan haastavaa. Kilpatanssissa ei kukaan ole koskaan valmis, mutta onnistumisten hetken ja oma kehittyminen innostavat aina eteenpäin.

Olemme pitkästä aikaa päässeet taas enemmän ulkoilemaan ja nauttimaan sekä lähimetsistä että merenrannan poluista Uutelassa. Omien lähipolkujemme varrella on omanlaisensa varoituskyltti, jossa lukee: Polku suljettu. Ihmettelimme vain, missä se polku on..?

Eräänä iltana Kaapelilta harjoituksista lähtiessämme taivas oli kuin vesiväreillä maalattu syvän siniseksi. Uskomattoman kaunis, todellinen sininen, hetki ja yksinäinen tähti taivasta koristamassa.

Ne toiset kuulumisetkin ovat jo hyvänlaisia:  https://rintasyopapaivakirja.blogspot.com/

Elämä on palannut jotakuinkin normaaliksi syksyn ja talven jälkeen. Ilo ja valo ovat tulleet takaisin meidän kumpaisenkin elämään.