Osallistuimme jo toistamiseen tanssikilpailuihin. Tällä kertaa kisasimme yhdessä nuoremman ikäluokan kanssa ja ylsimme pronssille. Metallin kilkatusta saimme siis tälläkin kertaa. Ei huono saalis kaksien kisojen jälkeen, kun kultamitaleja on kaksi ja pronssia yksi. Hieman eri lailla menevät arvostelut lattareiden ja vakioiden osalta riippuen ikäluokista. Omassa sarjassamme lattari- ja vakiotanssit arvostellaan erikseen, mutta nuorempien luokissa yhdessä.
Kavereitakin on ehditty treffailla sekä lounaan äärellä että Storyvillen pianobaarissa. Takapenkkiläisen "tekniikkakerho" (pitkä tarina) kokoontui lounastamaan ravintola Weeruskaan. Aikaa kului ja nauru raikasi. Tämä ihastuttava naiskerho ratkoo mitä erilaisempia elämän probleemoja täydellä asiantuntemuksella tai ainakin suurella antaumuksella. Porukan yhdistävä tekijä on aiempi yhteinen työpaikka. Ja nykyisin ennen kaikkea ystävyys.
Storyvillen pianobaariin puolestaan menimme kuuntelemaan kenenkäs muun kuin samettiääni Visa Luttisen keskiviikko-illan tunnelmointia. Paikalla oli tietenkin myös Leena-serkku. Oli hauska ilta ja sulosointuista musisointia. Ystävien kohtaaminen tuo aina hyvän mielen. Aina kuin tarjolla on Nat Newborn, rynnätkää heti paikalle! Kaiken lisäksi pianobaariin on vapaa pääsykin.
Kaikenlaisten kiireiden ja touhujen vuoksi moporetkiä on kertynyt varsin vähän. Ilmat ovat olleet jopa hieman liian hyviä. Jo mopokamppaiden päälle pukemisen ajattelukin on tuonut hien pintaan. Viime viikolla kuitenkin kurvailimme Porvooseen lounaalle ja jälkkärijätskille. On se vaan mukavaa puuhaa. Tällä hetkellä kukkien, puiden ja pensaiden tuoksut ovat välillä huumaavia. Kuivuudesta huolimatta luonto lähti nopeasti kukoistamaan, kun lämpöaalto saapui takatalven jälkeen.
Myös Savon suunnalla kävimme pyörähtämässä ja hoitelemassa hieman takapenkkiläisen vanhempien asioita. Helle oli sielläkin. Vuorelassa sijaitsevan hotelli Kunnonpaikan ranta on todella kaunis selkeinä kesäiltoina. Aurinko laski järven taakse horisonttiin ja oli täysin tyyni ilta. Suomi-maisema parhaimmillaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti