Ystäviä, taidetta, tanssia ja piipahdus Savossa

Vietimme ihastuttavan päivän ystävien mökillä, meren rannalla. Otimme mukaan sitä, mitä teki mieli napostella - ilman suurempaa stressiä. Hyvin riittivät eväät ja ylikin jäi. Miten se onkin niin, että ulkosalla ruoka maistuu aina paremmalta? Makkaran grillailun lomassa ihastelimme joutsenia ja kuuntelimme jään paukkumista. Jokin epämääräinen musta otuskin joutui kiikaroinnin kohteeksi. Vipelsi pitkän matkan pitkin jäätä ja hävisi johonkin jään koloseen tai kiven vierustaan. Miehet hieman "niittivät" heinääkin eli kuivuneita ruokoja veneväylän kohdalta.

Lähellämme on ulkoilumaja, jossa paistetaan hirmuisen hyviä munkkeja ja päätimme yhtenä iltana lähteä ihan tarkoituksella "ulkoilemaan" suunnataksemme munkkien kimppuun. No, kuinkas ollakaan, kahvila oli kiinni jo heti iltapäiväviiden jälkeen, joten jatkoimme matkaa Paloheinään ja siinä matkalla kiipesimme melkoisen korkean töppyrän päälle. Sieltä olikin aivan mahtavat näkymät pitkälle horisonttiin. Ilta-auringon kaunis kajo valaisi taivaanrantaa. Paloheinä taitaa olla Uudenmaan alueen suosituimpia ulkoilualueita ja ulkoilureittien varrella näkyikin kaikenlaista liikkujaa ja ohjattua aktiviteettia.

Savossakin olemme ehtineet piipahtaa. Olemme tykästyneet Puijon ympäristöön, joten pitihän siellä nytkin käydä kävelemässä metsäpolku ja hempeillä samalla ison, punaisen sydämen hehkussa. 

Kuopiossa poikkesimme myös VB-valokuvakeskukseen, jossa on yleensä aina laadukkaita valokuvanäyttelyitä. Niin tälläkin kertaa. Sanna Kanniston tapa kuvata lintuja ja kasveja on ainutlaatuinen ja lopputulokset ovat hämmentävän hienoja asetelmia. Hän vie luontoon oman "kenttästudion" eli käytännössä kankaalla verhotun häkin, jonne hän on ensin asetellut kasveja visuaalisesti kauniisiin kokonaisuuksiin. Hän toimii yhdessä luonnontutkijoiden kanssa ja kuvauksissa hän siirtää avustajan kanssa linnut häkkiin ja odottaa niiden asettumista paikoilleen. Kuvat ovat melkein kuin trikkikuvia, mutta ovat aitoja. Mieleen tulee von Wrightin lintutaulut, Carl von Linnén kasvitaulut tai kouluaikojen opetustaulut. Upeita otoksia ja näyttelyssä pyörinyt video avasi hyvin kuvaussessioiden kulkua.

Kyllähän me Savon reissulla myös tanssimme. Oli lattarilauantai takapenkkiläisen ammattiopen tanssikoulussa ja hotellissa vielä Markku Aro esiintymässä. Pakko oli muutamat setit pyörähdellä, vaikka totuuden nimissä ravintolameno ei ihan hirmuisesti innosta. Visiitillämme hoidimme myös takapenkkiläisen vanhempien asioita ja velikin treffattiin, joten paljon saimme aikaan tämän piipahduksen aikana.

Toisenlaista taidetta kävimme ihastelemassa Gumbostrand Konst & Formissa, jonne lähdimme lohisopalle viime viikonloppuna. Taidekeskuksessa on vaihtelevia näyttelyitä, ravintola ja myymälä. Soppa tarjoillaan kattilassa ja se on täyteläisen kermaista! 

Taidenäyttelyssä oli esillä itse oppineen taiteilija Netta Tiitisen sekatekniikalla luotuja teoksia. Tämänkin taitelijan lähtökohtana on luonto ja sen monimuotoisuus. Taulujen värit ovat valloittavia ja etenkin valo kuvastuu niissä kauniisti. Tauluja katsellessa tuli hyvä mieli ja olisi tehnyt mieli ostaakin niistä pari. Siihen ei olisi riittänyt pari tuhatta euroa, joten jäivät vain ihastelun kohteeksi. Kuulimme kyllä yhden tädin toteavan puolisolleen, että minä ostan tuon. Hintalappu 4.200 euroa. Mikäpäs siinä...