Startti nro 2:n ensimmäisten päivien jälkeen tänään oli reissun pisin ajopäivä. Kuski ansaitsee kiitoksen turvallisesta ajosta ja aurinkoisesta asenteesta. Ajoimme tänään (jälleen kerran) myös sen paikan ohi, jossa mopedi rikkoontui ja sen, jossa useamman tunnin ajan odottelimme suulasta hinauskuskia saapuvaksi.
Tiedossa olleesta pitkästä ajopäivästä huolimatta vietimme aamupäivän Gdanskissa sijaitsevassa Euroopan Solidaarisuuskeskuksessa. Paikka oli käymisen arvoinen ja sen verran vaikuttava, että siitä seuraa tarinaa enemmän huomenna virkeämmillä silmillä. Sen sijaan näin iltamyöhään seuraa muutamia huomioita matkan varrelta. Ensinnäkin jos Puola jossakin vaiheessa hieman pistikin ärsyttämään, meitä kumpaistakin miellyttää Pohjois-Puolan kumpuilevat maastot. Tämä on tainnut tulla muutamaan otteeseen mainittuakin. Jokin viehätys on siinä, että teiden varsilta näkyvät laajat viljapellot ja kauniisti polveilevat maastot ja loivat mäet. Maissipeltoja on todella paljon ja sellainenkin bisnes täällä on, että maissipeltoihin on rakennettu labyrintteja ja näitä paikkoja mainostetaan teiden pientareilla. Lapset voivat mennä kuljeskelemaan maissipeltolabyrinteissä ja tietenkin tästä ilosta maksetaan. Tuli vain mieleen, että kuinka kannattavaa tällainen bisnes on. Kannattaako pistää matalaksi osa maissipellosta sen vuoksi, että saa lipputuloja labyrinttiseikkailijoilta? Eivät näytä mitään kassamagneetteja nuo paikat olevan. Tänään näkyi kauniiden maalaismaisemien lisäksi hieman toisenlaisiakin peltomaisemia. Kuvassa olevan kaltaisia kerrostaloja on Baltiassa joka kaupungissa ja ne on aina maalattu samoilla väreillä ja tyyleillä. Jos ylipäätään ovat maalattuja - usein eivät. Täällä rakennetaan myös moottoriteitä siinä määrin, että ihme on, jos EU-tukea on riittänyt muidenkin maiden moottoritiehankkeisiin. Massiivisia tietyömaita on matkan varrella ja niiden kohdalla liikennemerkkiviidakko on sellainen, että heikkohermoisempaa hirvittää. Tietöiden sivuvaikutuksena tienpientareilla on välillä lintuja enemmän kuin Hitchcockin elokuvassa konsanaan.
Pari vinkkiä, kun Puolassa kuitenkin tuon tuosta pörräätte. Kun saavutte Mragovo-kaupunkiin, käykää ravintolassa nimeltä Polonia ja syökää tagliatelle-annos. Olipahan namia, vaikkei takapenkkiläinen kovin suuri pastan ystävä olekaan. Kyllähän jokainen tuon Mragovon tietää..? Toinen vinkki: kun saavutte Kaunasiin, yöpykää Moxy-nimisessä hotellissa. Onhan vinha. Meillä ainakin on tosi siisti, rauhallinen, tuoksuton, moderni, kaareva huone, jossa on hauskoja pikku yksityiskohtia. Aulatilassa näkyi paljon nuorisoa, mutta yleisesti ottaen oli rauhallista. Toiveemme rauhallisesta huoneesta otettiin huomioon ja auton saimme parkkiin hotellin pienelle parkkialueelle sisäpihalle. Mukava yllätys ja pikkupainajaismaisen palatsiyön jälkeen tällaiset paikat ilahduttavat. Jäi muuten kertomatta, että maalaispalatsissa oli aamupalalla tarjolla Finlandia Vodkaa ja shampanjaa!
Illansuussa majoittumisen jälkeen lähdimme vielä pienelle happihyppelylle hotellin lähialueelle ja pitkälle kävelykadulle, joka oli valaistu kauniisti. Puissa loisti paljon lämpöisesti hohtavia lamppuja. Muutamia tuokiokuvia Kaunasin illasta alla. Ja tietenkin se selfie, joka täytyy ottaa joka paikassa.
Ilta vierähti jälleen yli puolen yön, joten nyt kipin kapin unten maille ja huomenna tarinaa Euroopan Solidaarisuuskeskuksesta. Ehkä pyörähdämme aamupäivällä vielä Kaunasin vanhassa kaupungissa. Sen jälkeen matka jatkuu viimeiseen etappiin eli kohti Riikaa.
2 kommenttia:
Jotenkin tosi tosi symppis toi Puola. Ristiriitojen maa. Ihania ihmisiä, kamalia betonihirvityksiä, eriskummallisia maissilabyrintteja (kannattavuus todellakin ihmetyttää😄) ja hulluja poliitikkoja. Ja EU-tukia on saatu siellä varmasti ihan omiksi tarpeiksi.😁 Mutta minkä kumman takia ne naakat siellä moottoritietyömaiden kupeessa niin suurina parvina patsastelivat, sitä en jummarra.🧐
Finlandia-vodka aamupalalla on ihan arkipäivää täällä Finlandiassakin, eikö!🤪
Lähetä kommentti