Ranska, Luxemburg, Belgia - siinä tämän matkapäivän valtiot. Hyvää vauhtia siis kotimaa jo lähestyy. Täytyy myöntää, että välillä olemme itsekin sekaisin, missä valtiossa olemme. Esimerkiksi eiliselle päivälle merkitään oikaisu: lähdimme Ranskasta, piipahdimme Sveitsissä ja palasimme Ranskaan. Taisi olla eilisessä blogipäivityksessä nuo valtiot vähän sinne päin. Tänään on mahtavaa olla siistissä hotellissa, tilavassa huoneessa. Ja omaksi hämmästykseksemme olemme valinneet yöpymisen kaupungissa, joka osoittautui erittäin mukavaksi yllätykseksi. Ensinnäkin tänne tultiin massiivisen "kiviportin" läpi - lieneekö ihan luonnon muovaama. Toisekseen rakennukset ovat aivan erilaisia kuin esim. Ranskan puolella. Enemmänkin tulee mieleen Englanti. Parikerroksiset kivestä tai tiilestä rakennetut talot ovat aivan kiinni toisissaan ja kaikki ovat keskenään erilaisia.
Dinant sijaitsee Meuse-joen varrella ja täälläkin on aikoinaan käyty rajuja sotia ja taisteluita. Kalkkikivikallioiden laelle rakennettuun linnoitukseen nousimme köysiratavaunulla ja näkymät alueen reunamilta olivat upeat. Linnoitukseen on rakennettu esittelyreitti, joka oli toteutettu hienosti ja esim. ensimmäisen maailmansodan aikaisista taisteluista kerrottiin 150-metrisen tunnelin varrella. Taistelujen yksityiskohtia esiteltiin monipuolisesti. Alue on linnoitettu jo 1040-luvulla ja nykyinen linnoitus on rakennettu 1819-1821. Tämänkin alueen sotaisa historia sai miettimään, että mikään ei ole muuttunut. Sodat jatkuvat ja tänäkin päivänä hirmuhallitsijoita löytyy.
Saimme tähdättyä linnoitusalueella olleella kaukoputkella myös hotellimme ja kiviportin, josta saavuimme kaupunkiin.
Ylös menimme vaijeriköyden varassa, mutta alas kävelimme. 408 askelta. Mopon päällä istumisen jälkeen mukavaa jumppaa pohkeille ja reisille, auts!
Adolphe Sax - tiedättekös, kuka hän oli? No, hän oli saksofonin keksijä ja Dinant oli hänen kotikaupunkinsa. Saksofoni-aiheita on runsaasti pitkin kaupunkia ja satuimme myös tupsahtamaan hänen patsaansa ja museonsa eteen. Sax ei saanut arvostusta kotimaassaan, joten hän joutui patentoimaan vuonna 1840 kehittämänsä soittimen Pariisissa. Alunperin saksofonia soitettiin sotilassoittokunnissa ja hieman yllättäen oopperassa. 1920-luvulla soittimen läpimurto tapahtui jazzissa. Ja kyllähän saksofonin lämmin sointi on sävähdyttävää!
Kun lähdimme hotellilta tutustumaan kaupunkiin ja etsimään ruokapaikkaa (ja päädyimme linnoitusalueelle), meidät otettiin vastaan arvoomme kuuluvalla tavalla. Rummut pärisivät, pillipiiparit soittivat ja entisajan sotilasasuinen väki marssi vastaan. Kiitos, kiitos - kyllä vähempikin olisi riittänyt. Kulkue kaiketi liittyi juurikin tällä alueella käytyihin taisteluihin.
Myöhemmin huomasimme saman porukan kaupungin laidalla vapaammissa tunnelmissa, suorastaan hieman hiprakkaisen hauskoissa tunnelmissa. Taisi olla näytösmarssi toissijainen syy tavata ja viettää hauskaa porukalla. Rentoa ja ystävällistä porukkaa olivat he.
Tämän päivän siirtymäajo oli varsin pitkä, mutta tiet olivat hyvät ja kuski ajoi tasaisen turvallisesti. Yhdellä taukopaikalla saimme ihailijan, kun pikkupoika turvallisesti äitinsä sylissä oli kovin kiinnostunut mopostamme. Uteliaisuus ylitti ujostelun, joten he tulivat lähelle juttelemaan ja nuoripari kyseli kovasti matkareitistämme. Puheeksi tuli myös majoitukset ja he kysyivät, vietämmekö öitä camping-alueilla. Eiiii, parkaisi takapenkkiläinen. Siihen olemme aivan liian vanhoja ja mukavuudenhaluisia. Tai no, ainakin takapenkkiläinen on. Perhe vilkutteli peräämme, kun jatkoimme matkaa. Kaunis paikka on tämä Dinant. Eikä hotellihuoneen näkymässäkään ole valittamista. Aivan joen reunamalla olemme. Huomenna Brysseliin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti